Kansanedustaja Sofia Virralle on jäänyt mieleen hetki, kun hän jäi rattaiden kanssa jumiin eduskunnan Pikkuparlamentin pyöröovien väliin. Hän huuteli lasin läpi ohjeita ulkopuolella seisovalle taaperolle samalla, kun yritti tuskastuneena saada ovia liikkumaan.
Ohi kulki kollega, joka tarjosi apuaan, mutta Virta vakuutti pärjäävänsä. Hetken päästä kollega palasi takaisin ja totesi, että kyllä sinä tarvitset apua ja on ihan ok pyytää. Lopulta ovi saatiin auki vartijan avulla.
– Minua hävetti pyytää apua, koska pelkäsin, mitä kollegat minusta ajattelevat. Miettivätkö he, että taas tuo yksi äiti sählää täällä rattaiden kanssa, kun muut tekevät töitä.
Kaarinassa asuva Sofia Virta oli kolmen kuukauden ikäisen vauvan äiti, kun hänet valittiin Vihreiden kansanedustajaksi keväällä 2019. Valinta oli ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa ehdolla olleelle naiselle yllätys ja merkitsi loppua äitiyslomalle, joka ei ollut ehtinyt vielä kunnolla alkaakaan.
Vuotta myöhemmin Virta erosi puolisostaan ja jäi yksin vastuuseen pienestä tyttärestään.
Poliittisen uran ja yksinhuoltajuuden yhdistäminen ei ole ollut helppoa varsinkaan, kun perheellä ei ollut juurikaan tukiverkkoja pääkaupunkiseudulla.
Lenkkarit pukukaapissa
Ensimmäisenä kansanedustajavuonnaan Virta säilytti lenkkareitaan eduskuntatalon pukukaapissa. Niinä päivinä, kun tytär ei voinut olla mukana töissä, hän juoksi työtehtävien välissä imettämään perheen Helsingissä sijaitsevaan vuokra-asuntoon.
Etukäteen häntä kauhistutti, miten pystyisi yhdistämään vauvan hoidon ja vaativan työn. Onneksi tytär viihtyi hyvin kantorepussa eikä ollut moksiskaan äänistä ympärillään. Myös kansanedustajakollegat suhtautuivat myönteisesti mukana kulkevaan vauvaan.
Eduskuntaan noustessaan Virta ei osannut aavistaa, että jäisi lapsensa kanssa kahden. Perheen hajoaminen on ollut hänelle kipein asia vanhemmuudessa.
– Ironista kyllä, muistan ajatelleeni ennen oman lapseni syntymää, etten koskaan pärjäisi yksinhuoltajana. Onneksi pääsin eduskuntaan ennen kuin minusta tuli yksinhuoltaja, koska muuten olisin varmasti sulkenut mielessäni itseltäni ne ovet. Nyt, kun se tuli yllättäen eteen, olen joutunut etsimään reitit.
Helppoa se ei ole ollut. Vaativa työ ja arjen pyörittäminen yksin vaativat millintarkkaa aikataulutusta. Jos lapsi sairastuu, koko paletti menee uusiksi, koska ei ole toista vanhempaa jakamassa vastuuta. Yhtenä pelastuksena on ollut korona-aika, jonka takia moniin tilaisuuksiin on voinut osallistua etänä.
Virta kuvailee olevansa luonteeltaan tunnollinen ja perfektionismiin taipuvainen. Vanhemmuus on opettanut hänet priorisoimaan ja sietämään epätäydellisyyttä. Vaikeina hetkinä häntä on lohduttanut ajatus siitä, että kansanedustajana hän voi ravistella rakenteita ja raivata tietä muille.
– Kun vetää puhetta isolle yleisölle lapsen ollessa mukana, on kyettävä keskittymään puhumiseen samalla, kun on vastuussa lapsesta ja hänen viihtymisestään. Se ei ole helppo yhtälö, mutta olen ajatellut, että lapsillakin on oikeus näkyä meidän yhteiskunnassamme, eikä sitä pidä joutua pyytelemään aina anteeksi .
Lasten asialla
Virta on kertonut yksinhuoltaja-arjestaan myös sosiaalisessa mediassa. Hän ei halua luoda itsestään kiiltokuvaa uraa tekevänä superäitinä, vaan näyttää myös sen, että väsyttää.
– En haluaisi luoda vanhemmille yhtään enempää paineita. Samaan aikaan kamppailen sen kanssa, kuinka paljon voi sanoa, että on raskasta ilman, että aletaan epäillä kyvykkyyttäni. Erityisesti naisten kohdalla vanhemmuuden ja uran yhdistämistä yhä jonkin verran kyseenalaistetaan, mikä on erikoista, sillä vanhemmuutta voi toteuttaa monella tapaa sukupuolesta riippumatta, Virta huomauttaa.
Kansanedustajana Virran työpäivät jatkuvat usein vielä sen jälkeen, kun lapsi on mennyt nukkumaan. Nykyisin perheessä nukutaan jo paremmin, mutta vielä 2,5-vuotiaana tytär heräsi lukuisia kertoja yössä.
Virran mieleen on jäänyt eräs ilta, kun hän rättiväsyneenä yritti saada lastaan nukkumaan. Mieltä painoivat sähköpostit ja muut työt, jotka odottivat hänen paneutumistaan.
Tilanteen pelasti ystävä, joka tuli hakemaan heidän koiraansa lenkille. Ystävä näki tilanteen, patisti Sofian sohvalle lepäämään ja nukutti lapsen.
– Minulle oli todella suuri asia, että joku tarjosi apuaan. Sen jälkeen lapseni nukahtamiset alkoivat sujua paremmin. Ajattelen, että jokaisella yksinhuoltajalla tulisi olla joku, joka ehtisi kysyä kuulumisia ja tarjota apua. Siinä asiassa julkisella järjestelmällämme olisi vielä tekemistä.
Sofia Virta tunnetaan eduskunnassa lasten ja perheiden puolesta puhujana. Yksinhuoltajana hän kokee velvollisuudekseen muistuttaa päätöksentekijöille, että kaikissa perheissä ei ole kahta vanhempaa ja että perheitä on monenlaisia.
– Olen törmännyt erikoisiin oletuksiin, että yksinhuoltajille tulisi apua joka suunnasta koko ajan. Näin se ei kyllä ole. Enemmän pitäisi puhua perheiden monimuotoisuudesta ja siitä, että jokainen perhe on yhtä oikea ja arvokas.
Virta sanoo joutuneensa opettelemaan avun pyytämistä läheisiltään. Hän on tutustunut toiseen yksinhuoltajaäitiin, jonka luokse tytär saa mennä päiväkotipäivän jälkeen ja toisinpäin.
– Välillä mietin, että arki olisi todella erilaista, jos olisi kaksi vanhempaa jakamassa vastuuta. Toisaalta olisin luultavasti ollut paljon vähemmän läsnä lapseni elämässä, jos olisin ollut kansanedustajana perheessä, jossa on kaksi vanhempaa. Nyt on menty jaksamisen rajoilla, mutta meistä on tullut todella läheinen kaksikko.
”Olet rakas”
Äskettäin Virta seurasi huvittuneena vierestä tyttärensä ponileikkejä. Ponit aloittivat keskustelun sanomalla ”arvoisa puhemies”. Lapsi selitti kuulleensa, kun äiti harjoittelee kotona puheenvuoroja.
Virta miettii, että tytär tulee kasvamaan todella erilaiseen normaaliin verrattuna hänen omaan lapsuuteensa. Omille vanhemmilleen Virta on kiitollinen kotona opituista arvoista, kuten oikeudenmukaisuudesta.
– Minulle on myös aina kerrottu, että olen tärkeä ja rakas. Se on yksi asia, mikä on kantanut vaikeiden aikojen yli. Vasta aikuisiällä olen ymmärtänyt, ettei se ole kaikissa kodeissa itsestään selvää.
Lapsen saaminen ja kansanedustajaksi pääseminen on merkinnyt Virralle kahden suuren unelman toteutumista. Omalle tyttärelleen hän haluaisi osoittaa, että myös äideillä on oikeus tavoitella unelmiaan.
– Toivottavasti hän ei joudu aikuisena miettimään, onko hän oikeanlainen vanhempi, jos haluaa yhdistää vanhemmuuden ja uran. Itse olen joutunut kamppailemaan näiden ajatusten kanssa, koska kuvittelin elämäni ihan toisenlaiseksi. Se, että on yhdistänyt vaativan uran ja äitiyden, tekee vanhemmuudesta toisennäköistä, mutta ei yhtään huonompaa tai vähempiarvoista, Virta muistuttaa.
– Vanhemmuus on joka tapauksessa merkityksellisin asia, minkä olen saanut kokea, ja olen siitä äärettömän kiitollinen. Toivon, että tyttäreni voisi olla joskus ylpeä siitä, että hänen äitinsä taisteli kaikkien lasten puolesta. Toivon myös lapseni kokevan, että vaativasta työstä huolimatta äiti oli lähellä. Vaikka teen paljon töitä, hän on minulle kaikkein tärkein asia maailmassa.
Lapsen ei tarvitse olla reipas
Mitä teillä syödään kiirepäivinä? Kaupan lihamakaronilaatikkoa.
Mitä kirjaa luet lapsellesi useimmin? Ryhmä Haun viiden minuutin iltasatuja.
Minkä periaatteen olet joutunut äitinä syömään? Kamppailen sen kanssa, etten liikaa toistaisi sitä, että tyttöni on kaunis, reipas ja kiltti, vaan hän on paljon muutakin. Olin itse tunnollinen, kiltti tyttö, ja päätin, etten vaadi sitä lapseltani. Esimerkiksi uusia ihmisiä tavatessa tulee helposti sanottua, että menepäs nyt reippaasti tervehtimään, vaikka on ihan ok, että lapsi ei aina halua mennä.
