Piikkiön Yltöisissä järjestetty pionipäivä on osa Luonnonvarakeskuksen tutkimusta, jonka tarkoituksena on tallettaa alkuperäiset, suomalaiset pionilajit kansallisen kasvigeeniohjelman geenipankkiin ja turvata kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden lajien säilyminen.
Luonnonvarakeskus on kerännyt kasvikuulutuksella näytteitä 1950-luvulla kasvaneista tai sitä vanhemmista pioneista. Kuulutus poiki noin 700 ilmoitusta, joista vajaa puolet valittiin tutkimukseen mukaan. Ilmoituksia pyydettiin erityisesti kuolanpioneista, juhannuspioneista, tillipioneista sekä tarha- ja kartanopioneista, mutta näytteitä saatiin tutkijoiden iloksi myös vanhoista vuoripioneista.
– Monille suomalaisille pioni on puutarhan rakkain kasvi. Pioni myös tunnistetaan hyvin, Luonnonvarakeskuksen tutkija Merja Hartikainen selittää suurta vastaajien määrää.
Varsinais-Suomesta vastauksia saatiin lähes 200: Kaarinasta 23, Paimiosta ja Sauvosta molemmista seitsemän.
Harvinaisin vanhoista lajeista on tillipioni, josta saatiin vain seitsemän ilmoitusta. Tillipioni kestää Hartikaisen mukaan huonosti talvimärkyyttä.
– Kaikki tillipionit, joista saimme ilmoituksia, olivat kerrannaiskukkasia. Alkuperäistä, yksinkertaiskukkaista lajiketta emme saaneet ollenkaan. Se on todella harvinainen. Jos jollakulla kasvaa sellainen vanhana kantana pihassa, niin se kannattaa ehdottomasti säilyttää.
Perimää selvitetty lehtien DNA:sta
Monet pionit ovat alun perin Etelä-Euroopasta, Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta peräisin olevia luonnonlajeja. Keskiajalla pionia käytettiin lääkekasvina, esimerkiksi epilepsian hoidossa. Nykyään tunnetaan 33 pionilajia.
Suurin osa Suomessa nykyään myytävistä pioneista on ulkomaalaista alkuperää. Monet tuntevatkin pioneista suurikukkaiset kiinanpionilajikkeet. Monet kiinanpionilajikkeet ovat vanhoja ja pitkään viljeltyjä, mutta ne ovat yhä suosiossa ja näyttävinä säilyvät puutarhoissa hyvin. Vanhat, Suomessa viljellyt ja nyt kuulutetut pionilajit ovat Hartikaisen mukaan ulkonäöltään hieman vaatimattomampia.
Pionien geneettistä monimuotoisuutta on selvitetty tutkimuksessa eristämällä pionien DNA:ta lehtinäytteistä. Tiedot on koottu sukupuuksi, jossa eri pionilajit muodostavat kukin oman haaransa.
Piikkiössä on meneillään kantavertailukoe, jossa pellolle on istutettu pari sataa kasvikuulutuksen kautta saatua pionia. Kesän aikana tarkkaillaan, miten samaa lajia edustavat kasvikannat eroavat toisistaan. Lopulta käyttöarvoiltaan parhaimmat ja monimuotoisimmat pionit valitaan kansallisen geenivaraohjelman geenipankkiin.
Kansallisessa geenivaraohjelmassa on tehty vastaavia kantavertailukokeita eri lajeille, kuten raparperille ja humalalle.
– Kyseisten pionilajien monimuotoisuutta ei ole aiemmin tutkittu, joten siinä mielessä kyse on uraa uurtavasta tutkimuksesta, Hartikainen sanoo.
Vanhoja lajikkeita taimistoille
Pionipäivään oli kutsuttu pioninäytteitä lähettäneitä ihmisiä. Heillä oli mahdollisuus kuulla tutkimuksen etenemisestä ja nähdä oma pioninsa muiden näytteiden joukossa.
Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on, että taimistot kiinnostuisivat ottamaan arvokkaita, suomalaisia pionikantoja valikoimiinsa ja ne säilyisivät siten ihmisten puutarhoissa.
– Olisi tietysti hienoa, jos niiden arvostus kasvaisi. Vanhat pionit ovat todella kestäviä luottokasveja, ja ainakin minun silmääni yksinkertainen on kaunista, Hartikainen toteaa.
