Vauhdin huuma oli ihan mieletön. Sanoisinko jopa, että järjetön. Niin järjetön, että kaaduin kahdesti, törmäsin postilaatikkoon ja kävin ojan pohjalla.
Skootterihuristeluni alkoivat 15-kesäisenä. Nopeusmittarissa lukema näytti 45 km/h, ja onneksi niin. Tarve päästä lujaa oli suurempi kuin pelko siitä, että jotakin sattuisi.
Elämässä sattuu ja tapahtuu, etenkin nuorena. Liikennehölmöilyni pistävät miettimään, mitä jos vauhtia olisikin ollut sattuessa tuplaten enemmän.
Tässä lehdessä kerrotaan Kaarinan liikenneturvallisuussuunnitelmasta. Tilastoissa korostuvat 15–17-vuotiaille nuorille liikenteessä sattuvat onnettomuudet.
Parhaillaan valmistellaan lakiuudistusta, joka sallisi kaikille 17-vuotiaille ajokortin saamisen vanhemman luvalla. Minulla on vain neljä vuotta aikaa siitä, kun olin 17-vuotias. Jälkikäteen voin todeta, että minulla ei ollut lainkaan sellaisia valmiuksia rattiin kuin 18-vuotiaana.
Vuonna 2018 kevennettiin ajokortin poikkeusluvan kriteerejä. Ennen tätä ikäpoikkeuslupa myönnettiin vain erittäin painavista syistä. Silloin 17-vuotiaille myönnettiin lupia vain muutamia vuosittain.
Nyt lupa voidaan myöntää esimerkiksi pitkän koulumatkan takia. Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin mukaan vuoden 2018 lakiuudistuksen jälkeen 17-vuotiaille on myönnetty ajokortteja ikäpoikkeusluvalla jo yli 30 000 kappaletta.
Liikenne- ja viestintäministeriön yksikön päällikkö Sini Wirén on kommentoinut, että nykyään käytössä oleva ikäpoikkeuslupamenettely on ollut sekä asiakkaille että viranomaiselle hidas, hintava ja hallinnollisesti raskas.
Onko ratkaisu hitaisiin, hintaviin ja hallinnollisiin ongelmiin se, että kaikki 17-vuotiaat voivat hankkia ajokortin?
