Pääkirjoitus: Olisiko ollut toinenkin vaihtoehto?

0

Loppusyksystä 2015 seisoin Valkeavuoren koulun pihalla. Vastassa oli joukko vanhempia, joiden lapset oireilivat koulun tiloissa. Vanhemmat kokivat, että heidän huoltansa vähäteltiin, eikä sisäilmatutkimuksen tuloksia pyynnöstä huolimatta annettu nähtäväksi.

Koulujen sisäilmaongelmista uutisoidessani olen monta kertaa mielessäni palannut tuohon ensimmäiseen haastatteluun. Olisiko vuosia kestänyt kallis parakkishow voitu välttää, jos vanhempien huoli olisi otettu heti todesta?

Tietojen pimittäminen ja välinpitämättömyys johtivat siihen, että vanhemmat ottivat yhteyttä mediaan ja päättäjiin. Lasten oireita kuvailtiin Kaarina-lehden lisäksi muissakin medioissa. Pelko ja epäilykset levisivät. Mahdollisia sisäilmaoireita alettiin tarkkailla niissäkin perheissä, joissa niitä ei ollut aiemmin ollut.

Sisäilmatutkimuksesta tehdyssä raportissa ei suinkaan suositeltu koko koulun purkamista. Raportin mukaan rakennukset olivat suurimmaksi osaksi iältään tyypillisessä kunnossa ja korjattavissa. Luottamus oli kuitenkin mennyt. Koska perheiden huoli oli aiemminkin sivuutettu, vanhemmat eivät enää uskoneet kaupungin kykyyn tai tahtoon korjata rakennukset. Nettiadressissa sadat vanhemmat vaativat myös Valkeavuoren koulun A- ja B-rakennusten purkamista. Samoin kävi Hovirinnan koulun kohdalla.

Miksi näitä muistelen? Kaarinassa järjestettiin rakennussuojeluseminaari, jonka pääviesti oli, ettei rakennuksia tarvitse purkaa sisäilmaongelmien takia. Asiantuntijat uskovat, että syy oireilun jatkumiseen voi olla huonossa tiedottamisessa: ”Jos ihminen pelkää, että rakennuksessa on vaaraa, hän sairastuu pelon vuoksi”, kuvaili työterveyshuollon erikoislääkäri Marjo Sinokki.

En ole rakennusalan asiantuntija, mutta kieltämättä tuntuu tuhlaukselta, että Suomessa puretaan 30 vuotta vanhoja rakennuksia. Ihmisiltä löytyy kaapista kauemmin kestäneitä vaatteita.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän