Esimerkki FOMO:sta: kyyhötät kauniina hellepäivänä kirkasvalolampuin valaistussa toimistossa nenä kiinni työkoneen ruudussa. Tauolla siirrät nenäsi puhelimen ruutuun ja selaat somea, joka on pulloillaan kesälomailevien fiilistelyjä. Ei hätää, Pahimus on täällä helpottaakseen FOMO:asi.
Sen mökkikuvan taustalla on tavaroiden pakkauskriisi. Ajomatkan pahoinvoinnit, johon kuuluu lasten riitely takapenkillä ja jokunen oksennuskin. Perillä ehditään hengähtää kuvan verran. Sitten taas pitää olla huolissaan, näkyykö järvessä tarpeeksi monta päätä pinnalla.
Rantsukuvan taustalla on liiasta auringosta palanut iho. Ei bruna vaan puna. Ikävä kipristys ja kiristys.
Kipristystä aiheuttaa muuten myös nokkoset, joita ei todennäköisesti löydy toimistoltasi. Eikä unohdeta hyttysiä! Kuvittele kutina ja pateista muhkuraiset raajat.
Ihanaa, että on lämmin. Ai on ihanaa vai? Mistä lähtien hirveä hikoilu, reisien yhteen hankautuminen, nestehukka tai auringonpistoksen aiheuttama pahaolo ovat olleet ihania?
