Sven Seligson ei kuitenkaan halua olla yksi lenkki lyhyen aikaa paikalla viihtyneiden yrittäjien jatkumossa.
– Toivon olevani täällä vielä kymmenen vuoden päästä, en halua olla luopuja numero kahdeksan, Seligson sanoo nauraen.
Luxemburgissa syntyneen Seligsonin isä on suomenruotsalainen ja muutti Turusta Luxemburgiin kuusitoistavuotiaana. Suomeen jäi kuitenkin Korppoon kesämökki, jolla perhe kävi vielä myöhemminkin joka kesä. Näin Seligsonille syntyi yhteys saareen, josta tuli myöhemmin myös hänen kotinsa.
Seligson näki Rumar Strandissa potentiaalia ja teki pari vuotta sitten paikasta tarjouksen edelliselle omistajalle. Tämä ei ensi alkuun halunnut myydä, mutta lämpeni kuitenkin myöhemmin ajatukselle. Kaupat syntyivät viime vuonna, ja Seligson sai paikan itselleen kesäkauden alussa.
Ensimmäisenä kesänä ovet pysyivät kuitenkin vielä säpissä, koska remontoitavaa oli niin paljon.
Lähes vuoden remppa
Rumar Strand oli Seligsonin mukaan luokattomassa kunnossa.
– Koko paikka oli kuin hylätty, melkein purkukuntoinen. Vaikutti siltä, ettei täällä 40 vuoteen ollut tehty juuri mitään. Ainoastaan päärakennus oli saanut uuden katon. En oikein ymmärrä, miten tämä saattoi olla sellaisessa kunnossa, vaikka matkan varrella on ollut monta eri omistajaa. Ehkä tämä on aina vain ostettu ja uskottu siihen, että paikka toimii sellaisenaan, Seligson pohtii.
Urakka oli valtava. Kaikki mökit remontoitiin täydellisesti, maalattiin uudestaan ja nostettiin betoniperustuksille, päärakennus, sauna ja yhteistilat laitettiin uusiksi lattiasta kattoon, minkä lisäksi rakennettiin kokonaan uusi terassi. Metsä siistittiin, teltta- ja karavaanipaikat sekä vierasvenesatama laitettiin kuntoon ja aurinkoa palvomaan pääsee nyt myös 16-metriselle hiekkarannalle.
– Tämä paikka on nimeltään Rumar Strand, mutta täällä ei ollut rantaa, mikä oli mielestäni vähän outoa. Ranta oli villiintynyt ja umpeen kasvanut, ja meidän oli ensin perattava se puskista ja puista, ennen kuin pystyimme tuomaan siihen hiekkaa, Seligsen sanoo.
Halpa remontti ei ollut, vaikka mahdollisimman paljon pyrittiin tekemään itse.
– Teimme kaikessa rauhassa, ja urakan laajuuteen nähden pystyimme tekemään kaiken kohtuuhintaan. Silti olen käyttänyt tähän käytännössä koko omaisuuteni, Seligson toteaa.
Uudenlainen Rumar Strand -kokemus
Seligson haluaa ottaa etäisyyttä Rumar Strandin menneisiin vuosiin, ja siitäkin syystä koko paikka on laitettu uuteen uskoon. Asiakkaita houkutellaan perheystävällisellä, miellyttävällä kokemuksella.
Tarkoitus ei ole olla juopottelupaikka, vaan aukioloajoissa mennään mökki- ja vierasvenesatama-asiakkaiden rauha edellä.
Keittiö on auki iltakymmeneen, mutta Rumar Strandiin ei kosiskella fine diningilla vaan laadukkaalla kotiruoalla.
Seligson muistuttaa, että kesällä saaristossa on ruuhkaa, turisteja liikkeellä paljon ja paikoista pulaa. Läheinen Korpoströmin vierasvenesatama oli esimerkiksi viime kesänä usein täynnä, ja Seligson pystyy nyt tarjoamaan saaressa lisätilaa veneilijöille.
Yhteistyötä tehdään muiden paikallisten toimijoiden, kuten Naawa Nature Awakeningin kanssa. Tavoitteen on, ettei Rumar Strand olisi umpikuja, vaan vieraita ohjattaisiin myös muihin Korppoon kohteisiin.
– Uskon, että tällaista paikkaa tämä saari tarvitsee. Toivon, että ihmiset kokevat, että kaikki näkemäni vaiva on sen arvoista, ja että vieraat viihtyisivät.
Rumar Strand on avoinna toukokuusta lokakuun loppuun. Seligson kertoo, että talvella paikkaa ei ole mahdollista ylläpitää, koska saarella ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi ihmisiä, ja turistivirta kesän ulkopuolella vähäistä.
– Lopetamme syksyllä, kun kalastuskausi loppuu.
Historia oppilaitoksena
Rumar Strandin päärakennus oli aikanaan kansakoulu. Se oli aloittanut toimintansa vuonna 1902.
Koulun kultakausi sijoittui 1930- ja 40-luvuille, jolloin koulussa oli vuosittain kolmisenkymmentä oppilasta Rumarista ja saarilta lähempää ja kauempaa.
Koulussa oli alkuaikoina seitsemän luokka-astetta, joita opetti kaksi opettajaa – toinen kolmea alinta ja toinen neljää ylintä luokkaa.
Opetus päättyi toukokuussa 1963. Oppilaiden määrä oli vähentynyt vuosi vuodelta. Viimeisellä lukukaudella heitä oli enää yhdeksän.
Teksti: Mikko Perttunen
