Valeria Rebonen valmistuu alalle, josta työntekijät pakenevat

0
Lähihoitajan ammatti on paljon monipuolisempi kuin luullaan. - Lähihoitajan työstä ajatellaan, että se on sitä vaipanvaihtoa, mutta se ei pidä paikkansa. Esimerkiksi päiväkodissa työskennellessä pedagogiikka on isossa roolissa.

Kun Valeria Rebonen oli työharjoittelussa päiväkodissa, eräs työntekijöistä sanoi harkitsevansa siirtymistä kauppaan hyllyttäjäksi. Palkka on kuulemma sama, mutta vastuu pienempi. Heitto oli tarkoitettu vitsiksi, mutta juuri alalle valmistuvaa se ei hirveästi naurattanut.

26-vuotias Rebonen valmistuu tällä viikolla lähihoitajaksi Ammattiopisto Liviasta Kaarinasta. Ammatin hyviä puolia on, että hänellä on jo lähes varmasti työpaikka tiedossa.

Myös alan monipuolisuus kiinnosti Rebosta. Lähihoitajana voi erikoistua esimerkiksi päihde- ja mielenterveystyöhön, vammaistyöhön, vanhustenhoitoon tai sairaanhoitoon. Rebonen on erikoistunut opinnoissaan lapsiin ja nuoriin ja tehnyt työharjoittelunsa päiväkodeissa.

– Sote-alan ilmapiiri ei ole kovin kannustava, mutta olen edelleen motivoitunut työskentelemään alalla. Uskon, että hoitoalalla tulee muutoksia parempaan suuntaan. Ei välttämättä heti kovin isoin harppauksin, mutta pikkuhiljaa.

Varma työpaikka houkutti


Littoissa varttunut Rebonen siirtyi peruskoulusta Kaarinan lukioon. Lukion jälkeen hän valmistui hierojan ammattiin ja sai lapsen. Äidiksi tulo vahvisti ajatusta siitä, että hän haluaisi työskennellä lasten ja nuorten kanssa.

– Ennen kaikkea halusin sellaisen ammatin, jossa työllistyy varmasti.

Rebonen on seurannut tänä keväänä uutisia hoitajien lakosta ja joukkoirtisanoutumisista. Koulussa alan ongelmista ei ole juuri puhuttu, sillä Rebonen on ollut kevään ajan työharjoittelussa. Hän sanoo ymmärtävänsä hoitajien lakkoilua.

– Haluan itsekin, että alalle tulee muutoksia, hän sanoo.

Arvostuksen lähdettävä alan sisältä


Jos Rebosen pitäisi valita, hänen mielestään palkankorotuksiakin tärkeämpää olisi saada alalle lisää tekijöitä, jotta työntekijät jaksaisivat paremmin. Hänellä itsellään on kokemusta päiväkotiarjesta vasta opiskelijana, jolloin hän on ryhmässä yleensä ylimääräisenä aikuisena. 21 ryhmässä voi olla useita erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia. Henkilökunnan väsyminen näkyy sairauspoissaoloina ja irtisanoutumisina.

– Lapset kärsivät, jos työntekijät vaihtuvat koko ajan. Äänekkäimmät lapset huomataan, mutta hiljaisetkin tarvitsevat aikuista. Heidän takia olisi tärkeää, että ryhmissä olisi samat, tutut työntekijät, jotka osaavat ottaa huomioon jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet, Rebonen ajattelee.

– Toki palkkakin vaikuttaa työntekijöiden motivaatioon, että kuukaudessa jäisi enemmän käteen kuin 100–200 euroa, hän lisää.

Hoitajien lakko havahdutti monet suomalaiset näkemään, miten tärkeä hoitajien työpanos on yhteiskunnalle. Rebosen mielestä on tärkeää, että myös hoitajat itse arvostaisivat ammattiaan.

– Lähihoitajaksi on tällä hetkellä todella helppoa päästä opiskelemaan. Minäkin olen törmännyt sellaisiin opiskelijoihin, joita ei kiinnosta tämä ala ja jotka eivät ole tippaakaan motivoituneita. He ovat täällä, koska on pakko opiskella jotakin. Toivoisin, että jatkossa katsottaisi tarkemmin, ketkä pääsevät opiskelemaan lähihoitajiksi. Se nostaisi ammatin arvoa tai olisi ainakin ensimmäinen askel.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän