Kaarinalaislähtöinen Niskanen lukee äänikirjoja Suomen suurimmalle äänikirjatuotantoyhtiölle Silenciolle. Hän päätyi työhön näyttelijänkoulutuksensa kautta. Niskanen oli tekemässä lastenkuunnelmaa radioon, kun äänikirjojen lukija Eeva Manto tykästyi hänen ääneensä ja kannusti häntä hakemaan lukijaksi.
Niskanen laskee lukeneensa näyttelijän ja muusikon töidensä ohessa nauhalle noin 60 kirjaa. Mieluiten hän lukee kotimaista kaunokirjallisuutta tai kaunokirjoja ylipäätään.
– Tietokirjat ovat minulle keskittymishäiriöni takia vähän hankalampia. Olen kuitenkin huomannut, että minun on tosi helppo keskittyä kirjaan nimenomaan ääneen lukiessa, Niskanen sanoo.
Lukemista mielikuvitusystävälle
Niskaselle äänikirjojen lukeminen on tavallaan unelmatyötä. Lapsena hänelle luettiin paljon ääneen. Myöhemmin hän on lukenut paljon itse ja myös kirjoittanut kaksi romaania: pari vuotta sitten ilmestyneen Tilhen ja ensi vuonna ilmestyvän toisen romaaninsa, joka käsittelee muun muassa äitiyttä.
Äänikirjaa lukiessaan Niskanen kuvittelee lukevansa kirjaa tärkeälle ystävälle. Toisin kuin usein luullaan, äänikirjan lukijat harvoin saavat tutustua luettaviin kirjoihin etukäteen. Niskanen uskoo, että lukijan intensiteetti säilyy paremmin, kun tarina on hänellekin uusi.
Kustantamo antaa lukijalle etukäteen ohjeet, joissa neuvotaan, miten vieraskieliset sanat pitää ääntää tai lukijalta toivotaan tiettyä sävyä tai rytmiä.
– Pystyn ääneen lukiessakin aika hyvin uppoutumaan kirjaan. Onneksi olen saanut luettavakseni sellaisia kirjoja, joista muutenkin pidän. Puuduttavia kirjoja on ollut vähän
Kirja toi koulukaverit yhteen
Mieleenpainuva kokemus oli, kun Niskanen palkattiin lukemaan kaarinalaislähtöisen Iida Rauman koulukiusaamisesta kertovaa Hävitystä . Niskanen on Raumaa kolme vuotta nuorempi, mutta naiset ovat käyneet samat koulut ja opiskelleet samaan aikaan Kaarinassa ala-asteella. Vasta kirjaa lukiessaan Niskanen tajusi, että kirjan tapahtumat sijoittuvat Kaarinan koulumaailmaan.
– Iida oli kuvannut kirjassaan tosi hyvin ala-asteella olleen tunnelman. Niin hyvin, että palasin mielessäni omiin kouluvuosiini. Näin mielessäni paikat ja luokkahuoneet, jotka olin jo unohtanut.
Välillä oli pakko keskeyttää lukeminen, ettei oma tunnekuohu kuulu läpi.
Niskanen otti yhteyttä Raumaan ja kertoi tunnistaneensa koulut samoiksi, jotka on itse käynyt.
– Olemme sen jälkeen viestitelleet ja vaihtaneet ajatuksia lähinnä kirjoittamisesta ja Kaarinan koulumaailmasta ysärillä.
Niskanen luki äänikirjaksi myös oman esikoisromaaninsa Tilhen .
– Se oli kamalaa! Jokaiseen painettuun kirjaan on jäänyt lyöntivirheitä tai hassuja lausejärjestyksiä. Yleensä niitä korjaa automaattisesti lukiessaan, mutta omassa kirjassa jokainen virhe tuntui hirveältä.
Äänikirja vai kovakantinen?
Äänikirjan lukijan työvuoro kestää Niskasen mukaan yleensä 3–4 tuntia kerrallaan. Neljässä tunnissa saa aikaan noin kaksi tuntia valmista materiaalia. Mitä vaikeampaa teksti on tai mitä enemmän vieraskielisiä sanoja, sitä hitaampaa lukeminen on.
Lukemisen lomassa Niskanen pitää lyhyitä taukoja, jolloin hän jumppaa ääntään ja juo paljon vettä.
Äänikirjoja kuunnellessa ei kuule virheitä eikä takeltelemista, mutta Niskasen mukaan niitäkin tulee.
– Ääni alkaa loppua kohti yleensä väsyä ja alkaa takellella konsonanteissa. Sitten, kun jännittää leukalihaksia, ääni alkaa narista.
Ennen äänikirjan julkaisemista koelukijat kuuntelevat nauhan ja merkitsevät lukuvirheet, jotka luetaan sitten uudestaan.
Jos Niskanen saa valita, hän itse lukee mieluummin kovakantista kirjaa kuin kuuntelee äänikirjaa. Pienten lasten äitinä hänellä kuitenkin on krooninen pula vapaa-ajasta, joten ainoa tapa nauttia kirjoista on kuunnella niitä esimerkiksi siivotessa tai töihin mennessä.
– Mielestäni äänikirjat eivät ole uhka kovakantisille, vaan formaatit tukevat toisiaan. Olisi aika elitististä ajatella, että lukeminen olisi ainoa oikea tapa päästä käsiksi kirjoihin. Kaikilla ei ole mahdollisuutta lukea tai he eivät osaa tai pysty keskittymään lukemiseen. Kaikilla on kuitenkin oikeus nauttia tarinoista.
Karoliinan
kirjavinkit kesään1. Iida Rauman Hävitys: Todella hieno ja silmiä avaava kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Kaarinaan ja Turkuun.
2. Emmi-Liia Sjöholmin Virtahevot: Tämä kirja on nimenomaan äänikirjaksi kirjoitettu. Mahtava kuuntelukokemus ja hienoa nähdä, miten äänikirjaformaattikin voi kehittyä.
3. Richard Powersin Ikipuut: Puissa on viisautta! Tämä on upea romaani ihmisen ja luonnon suhteesta.
