Kesäkuussa uutislähetyksessä toimittaja haastatteli aiheesta ”miten Ukrainan sota vaikuttaa elintasoosi”. Vastaajat kertoivat, että ”sota alentaa elintasoani, koska täytyy ruveta ajattelemaan, mitä ostaa” ja ”pitäisi ruuan jälkeen olla rahaa muuhunkin”.
Jäin miettimään, mihin maailmanlopun uutisointi hukkuu, vaikka vähän väliä maailmanlaajuiset seurannat kertovat, että maapallon varat on kulutettu tänä vuonna ainakin kolminkertaisesti loppuun, luontokato kiihtyy, Itämeri tarvitsee rahaa ja pörriäisillä ei ole kukkia. Silti vasta lähellä käytävä sota laittaa kuluttajan miettimään tarkemmin ostoslistaansa.
Mitä on elintason lasku? Onko se sitä, että ei ole rahaa ruokaan vai että ruokaa ei ole?
Mietin, millainen elintaso minulla on tällä hetkellä. Syön hyvin ja katselen tarjouksia (pitäisi liikkua enemmän ja ostaa suoraan tuottajilta), minulla on katto pään päällä (katon alla pitäisi siivota useammin), matkustelen kotimaassa ja tarvittaessa ulkomailla (useimmiten yksityisasiaperusteella), uusia vaatteita en ostele (kirpputoreilta löytyy ja käytän niitä ainakin 10 vuotta), en käytä maksullisia liikuntapaikkoja (pihalla pitäisi jaksaa huhkia enemmän ja uimaranta on kaikille avoin).
Miten lasken elintasoani? Kysynpä sitä edesmenneeltä isoäidiltäni. Hän vastaa: Käytetyt vaatteet voi kääntää ja muodistaa uusiksi ja oman käytön jälkeen antaa ne seuraavalle käyttäjälle. Käyttökelvottomat vaatteet voi leikata matonkuteiksi ja kutoa mattoja myyntiin ja omille lattioille. Ruoantähteet voi harkitusti hyödyntää uusiin ruokiin (ellei omista sikalaa), kuten ylimääräiset keitetyt perunat paistinperunoiksi tai rieskataikinaan. Ja lajitteluun kannatta uhrata aikaa ja vaivaa.
Elintasoani ei laske lähellä käytävä sota, kunhan kirjoitan ostoslistani tarpeen mukaan. Mutta sodassa keinot menevät uusiksi, kuten isoäitini (kolmen sodan läpikäyneenä) tiesi. Toivottavasti nykyinen uhka ei realisoidu, jotta kestän elintasoni sietämättömän laskun ulkomaanmatkalaskun noustessa.
