Sanotaan, että käydään lannoittamassa pihapuuta, kun mennään oikeasti ulos pissalle. Vanhassa sanonnassa on totuuden siemen, sillä ihmisvirtsa on oikeasti todella hyvä lannoite, vaikka sen käyttö herättää epäluuloja.
Hehtaarin kokoista maatilaa Nousiaisissa viljelevä Anton Nordqvist on kerännyt ja käyttänyt virtsaa lannoitteena jo 15 vuoden ajan. Alun perin ajatus lähti kiinnostuksesta permakulttuuriin.
– Nykyihmisillä on tapana leimata monet sellaiset asiat jätteeksi, joita voisi hyödyntää. Pissa on tästä hyvä esimerkki. Tuntuu järjettömältä, että ajaisin kauppaan ostamaan sellaista lannoitetta, jota itse tuotan jatkuvasti, hän sanoo.
Kasvit tarvitsevat kasvaakseen ravinteita, kuten typpiä, fosforia ja kaliumia. Virtsassa ne ovat käyttökelpoisessa muodossa. Erityisen hyvin pissa sopii paljon typpeä vaativien kasvien, kuten punajuurten tai lehtiperennojen lannoittamiseen.
Nordqvistin mukaan virtsa ei myöskään luonnonmukaisena lannoitteena köyhdytä maaperää toisin kuin teollisesti tuotetut väkilannoitteet. Juuri nyt on ajankohtaista miettiä vaihtoehtoja keinolannoitteille, sillä lannoitteiden hinnat ovat moninkertaistuneet ja saatavuudessa on ongelmia.
Onko se hygieenistä?
Nordqvistia on osallistunut yhtenä asiantuntijana luomualan opetukseen ammattiopisto Liviassa Tuorlassa. Hänen mukaansa virtsan käyttö lannoitteena on yhä tabu, vaikka tutkimuksissa siitä on saatu lupaavia tuloksia.
Kuopion yliopistossa vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin ihmisvirtsaa ja väkilannoitteita. Viljelykokeet osoittivat, että virtsa sopii hyvin lannoitteeksi ja on jopa väkilannoitteita tehokkaampi. Paras sato saatiin käyttämällä virtsan ja puuntuhkan sekoitusta.
Tampereen ammattikorkeakoulun ja Käymäläseura Huussin yhteisessä hankkeessa testattiin virtsaa ohran ja kauran viljelyssä. Tulokset olivat saman suuntaisia.
– Yleisin pelko on, että virtsan käyttö ei ole hygieenistä. Toiseksi pelätään hajuhaittoja, Nordqvist toteaa.
Nordqvist hyödyntää virtsaa myös raakana syötävien juuresten viljelyssä, vaikka tätä ei yleisesti suositellakaan.
– Terveen ihmisen virtsa on lähes steriiliä. Tietyt lääkkeet voivat kuitenkin tehdä virtsasta myrkyllistä. Jos käytössä on jokin pysyvä lääkitys, kannattaa varmistaa asia lääkäriltä. Esimerkiksi antibioottikuurin aikana virtsaa ei voi käyttää lannoittamiseen, sillä antibiootit tuhoavat maaperän hyviä bakteereja, Nordqvist selittää.
Parasta aikaa lannoittamiselle on kevät tai alkukesä, jolloin puutarhan typentarve on suurimmillaan. Nordqvist kerää virtsaa pitkin vuotta ulkona kasvihuoneen yhteydessä sijaitsevaan suureen, kannelliseen tynnyriin. Virtsan joukkoon hän lisää silloin tällöin kourallisen tuhkaa ehkäisemään hajuhaittoja.
– Nyrkkisääntönä on, että ihmisen päivätuotanto riittää lannoittamaan suurin piirtein yhden neliömetrin verran maata. Jos viljelyala on 50 neliömetriä, keräämiseen menee noin kaksi kuukautta, hän laskee.
Haiseeko se?
Ennen käyttöä Nordqvist laimentaa virtsan vedellä. Sopiva suhde on litra virtsaa kahteen litraan vettä. Puutarhapiireissä tätä sekoitusta kutsutaan myös kultavedeksi.
Vihannesmaata lannoittaessa kannattaa olla tarkkana, ettei laimennettua virtsaa mene kasvustolle, vaan maahan. Lopuksi kasvit voi kastella vielä pelkällä vedellä.
– Hajuhaittoja liioitellaan. Jos illan suussa lannoittaa, niin seuraavana päivänä hajua ei oikeastaan edes huomaa. Se kannattaa muistaa, ettei lannoita aurinkoiseen aikaan, Nordqvist neuvoo.
Kukille, pensaille ja perennoille kultavettä voi antaa pitkin kesää, mutta vihanneksille riittää hänen mukaansa yksi lannoituskerta vuodessa.
Permakulttuuria vaalivana Nordqvist ei käytä viljelyksillään lainkaan keinolannoitteita. Hän myöntää, että virtsan kerääminen vaati aluksi totuttelua, mutta nyt siitä on tullut osa arkea.
– Alussa tuli pieni shokki, kun piti muuttaa omia päivittäisiä rutiineja. Saatoin välillä unohtaa sisäkeräysastian tyhjennyksen ja se alkoi haista, hän muistelee.
Hajuhaittoja ei Nordqvistin mukaan tule, kunhan sisäastian muistaa tyhjentää joka päivä ja huuhdella tyhjennyksen jälkeen. Virstan keräämiseen sopii hyvin tiivis, kannellinen ämpäri. Astia kannattaa pestä ja kuivata kunnolla kerran viikossa.
– Virtsan keräämisestä ei kannata tehdä itselleen dogmaa. Varsinkaan alkuvaiheessa ei kannata pyrkiä orjallisesti siihen, että kerää kaiken virtsan talteen. Minäkin saatan käydä ihan tavallisella pöntöllä silloin, kun en jaksa tai ei huvita keräillä.
Palvelus ympäristölle
Nordqvist on säästänyt virtsaa keräämällä satoja euroja pelkästään lannoitteissa. Raha ei ole hänelle kuitenkaan tärkein syy.
Länsimainen ihminen pissaa pönttöön ja tuhlaa litrakaupalla puhdasta vettä sen huuhtelemiseen, vaikka sen voisi hyödyntää omassa puutarhassaan. Se ei käy hänelle järkeen.
– Ihminen kuormittaa monella tavalla ympäristöä. Koen, että tällä tavalla voin ottaa osan pois siitä lastista ja pystyn antamaan luonnolle jotakin takaisin. Se on minulle kaikkein arvokkainta, Nordqvist sanoo.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisvirtsa soveltuu hyvin lannoitteeksi, mutta sen ottaminen laajemmin käyttöön vaatii Nordqvistin mukaan ajattelutavan muutosta.
– Moni kokee, ettei virtsan käyttö ole turvallista, vaikka se on peräisin ihmiskehon sisältä. Samaan aikaan syömme hyvällä ruokahalulla ruokaa, jota on kasvatettu petrokemikaaleista tehdyillä lannoitteilla ja pidämme sitä täysin turvallisena.
