Yhtymähallituksen mielestä takaisinperintäpäätos on kohtuuton. Kyse on noin 266 000 eurosta.
Peimarin koulutuskuntayhtymä myi valtiolta ilmaiseksi saatua omaisuutta vuosina 2005–2019. Myyntiin meni autoja, traktoreita, työvälineitä, tarvikkeita sekä vesijättömaata ja kiinteistö. Myynnistä kertyi tuloja parinsadan tuhannen euron verran. Laissa opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta edellytetään, että jos myydään valtiolta ilmaiseksi saatua omaisuutta, siitä ilmoitetaan ministeriölle.
Osasta kaupoista ei ole raportoitu erikseen ministeriölle, mutta esimerkiksi vuonna 2006 myydystä kiinteistöstä ja irtaimistosta ilmoitettiin ja tuolloin ministeriö hyväksyi tuoton käyttämisen maaseutuoppilaitoksen suojeltujen rakennusten peruskorjaukseen. Näin ei kuitenkaan tehty, vaan kun koulutusyhtymä vuonna 2019 haki ministeriöltä lupaa käyttää vuosien 2005–2019 välillä myydystä omaisuudesta tulleita varoja kalahautomon kiertovesijärjestelmään ja opiston laiturin uusimiseen, kyseiset rahat oli laskettu myyntituottoihin.
Sekava ohjeistus?
Sekavaa vuosien varrella tehdyissä kaupoissa ja niiden raportoinnissa on, että valtio on luovuttanut omaisuutta moneen kertaan jo ennen kuin nykyinen Peimarin koulutuskuntayhtymä aloitti toimintansa 2011. Lainsäädäntö ja ohjeistukset ovat kuntayhtymän käsityksen mukaan vaihdelleet.
Peimarin koulutuskuntayhtymän näkemys asiassa onkin, että se on saanut asiassa selvän ohjeistuksen vasta vuonna 2016 ilmoittaa myydystä omaisuudesta, kun myyntituloille osoitetaan talousarviossa opetuksen investointikohde. Yhtymähallituksen näkemyksen mukaan ministeriö ei myöskään silloin ohjeistanut ilmoittamaan takautuvasti omaisuuden myynnistä.
Ministeriö puolestaan katsoo, että aiemminkin on ollut voimassa ohjeistus, jonka mukaan myydystä omaisuudesta pitää ilmoittaa puolen vuoden sisällä.
Koulutuskuntayhtymä on vedonnut siihen, että omaisuutta ei ole hukattu, vaan siitä on pidetty kirjanpitoa ja oletettu, että ministeriöstä aikanaan suullisesti saatu ohje pitää. Sen mukaan myyntituottojen kohdentamiseen pyydetään OKM:n lupa, kun varoja halutaan käyttää johonkin opetusta tukevaan investointiin.
