Istahdan varjoon pöydän ääreen, joka on täynnä tarvikkeita taiteilua varten. Otan kynän käteeni ja alan hahmotella taulupohjalle lehmuksen oksaa, johon on puhjennut pieniä keltaisia kukintoja.
Taide tuo yhteen
Viime sunnuntaina vietettiin Suomen kuvataiteen päivää. Päivän tarkoitus on korostaa kuvataiteen merkitystä. Kuvataiteen päivä on taidemaalari Helene Schjerfbeckin syntymäpäivänä.
Päivän kunniaksi Kaarinan Taideyhdistys järjesti maalausta Tuorlan majatalon pihassa. Paikalla pääsi kokeilemaan esimerkiksi akvarellimaalausta maaleilla, kynillä tai tusseilla, akryylimaalausta sekä hiilellä ja öljypastellikynillä taiteilua.
Vuonna 1982 perustettu Kaarinan Taideyhdistys kerää yhteen kuvataiteen harrastajia. Yhdistyksellä on viikoittain Koriston tallilla vapaamaalausta. Harrastelijat kokoontuvat inspiroitumaan ja innoittumaan taiteesta yhteisöllisissä merkeissä.
Kaarinan Taideyhdistyksen puheenjohtaja Riitta Nylander oli myös viettämässä kuvataiteen päivää Tuorlassa.
– Toimimme toisillemme vertaistukena ja jaamme vinkkejä, Nylander kuvailee heidän seuransa toimintaa.
Hän kertoo, että mukaan liittymisen kynnys on matala, eikä edellytyksenä ole lahjakkuus, vaan kiinnostuksen kipinä taidetta kohtaan.
Toimintaan kuuluvat myös erilaiset kurssit ja luennot. Kursseja järjestetään 2–3 kertaa vuodessa. Opettamassa ovat olleet esimerkiksi kuvataiteilijat Elina Ruohonen , Mika Törönen , Jorma Hyttinen , Tarja Orvokki Virtanen , Seija Sainio , Mervi Patala ja Tatsuo Hoshika .
Taideyhdistys tekee myös taidematkoja pari kertaa vuodessa.
Useisiin yhdistyksen järjestämiin tilaisuuksiin pääsee maksusta mukaan myös ei-jäsenet.
Luonnon sävyjä
Marianne Montonen ottaa minut hymysuin vastaan. Montonen toimii Kaarinan Taideyhdistyksessä näyttelyvastaavana. Hän on kuulunut yhdistykseen runsaat seitsemän vuotta ja kokee toiminnan merkitykselliseksi ja mukavaksi yhdessä puuhailuksi.
Montonen pitää akvarellimaalauksesta ja päättää lähteä maalaamaan kanssani lehmuksen oksaa. Itse päädyin kokeilemaan akryylimaalausta.
Akryylivärit pitää sekoittaa itse, jotta sävyt ovat halutunlaiset. Tähän sain Montoselta apua. Hän yhdisti palettiin palettiveitsellä kirkkaan keltaista ja syvän sinistä. Näin syntyi vihreän sävy, joka sopi hämmästyttävän hyvin yhteen lehmuksen lehtien kanssa.
Teleporttaava taiteilija
Maalatessa oli mukavaa jutustella muiden tapahtumaan osallistuneiden kesken. Akvarellivärit ja luontoaiheiset luomukset olivat selkeästi suosiossa.
– Levollisuutta ja mielihyvää, toteaa paikalle saapunut Marketta Reini . Hän sanoitti näin taiteilun synnyttämää tuntemusta.
Maria Vuorisalo nyökytteli taiteilutuntemuksen kuvailun kuullessaan ja lisäsi, että aika kuluu eteenpäin kuin teleporttaamalla. Monia tunteja kuluu siivillä ennen kuin havahtuu taiteen luomisen transsista.
Montosen akvarelliväreillä maalaama lehmuksen oksa on hempeä. Itseni käyttämillä akryyliväreillä pensselin jäljet ovat vahvempia ja lopputulos on kovempi.
Lopputulokseen vaikutti myös se, että kyseessä ovat eri taitotason maalareiden teokset. Sain kuitenkin mieltä lämmittäviä kehuja maalauksestani, joka kainalossa lähdin tapahtumasta hyvillä mielin.
