Ada Potinkaran kolumni: Oikeus luotettavaan ja pysyvään kotiin

0

Etsimme kantokoppaa pupullemme Tori.fi:stä ja päädyimme siinä samalla selailemaan suloisten pörröpallojen kuvia. Ilmoitusten kuvauksista löytyi kuitenkin huolestuttavia piirteitä, ja osa otsikoista jäi mietityttämään.

Suurimmassa osassa otsikkona luki vain “kani”, mutta osaa koristi lause: “Etsitään uutta kotia.” Miten niin uutta kotia?

Ilmoituksista kävi ilmi, että kanista luovutaan allergian, muuton tai opiskelujen vuoksi. Ymmärrän allergian, sille kun ei mitään voi, mutta muut kaksi syytä ovat täysin käsittämättömiä. Miten aikuinen ei kykene vastuun kantamiseen ja elämänsä suunnitteluun?

Tutkiessani lisää aiheesta huomasin toisen hälyttävän ilmiön, virheellisen elinympäristön mainostamisen. Joissakin ilmoituksissa kerrottiin hyvin, että kanit tarvitsevat tilaa eivätkä kuulu häkkiin tai lapsen leluksi. Jouduin myös valitettavasti pettymään lukiessani lauseita kuten: “Tottunut aitaukseen, mutta häkkikin käy.”

Häkissä pitäminen johtaa helposti  siihen, että suhde omistajan ja lemmikin välillä jää heikoksi puhumattakaan kanin terveydestä. Eristyksissä asuminen sekä ”tyhmän eläimen” leima ovat varmasti osasyynä sille, miksi kaneja ei nähdä samalla tavalla perheenjäseninä kuten esimerkiksi kissoja.

Häkit juontavat juurensa historiaan ja aikaan, jolloin Suomessa oli yleistä kasvattaa kaneja ruuaksi häkeissä.

Tahdon muistuttaa tulevaa kanin ostajaa siitä, että vapaana talossa kulkeva kani on kaikkea muuta kuin hiljainen nurkassa kököttäjä. Esimerkiksi meidän töpöhännällämme on vahva persoona, omat tarpeet sekä runsaasti mielipiteitä. Täällä tutkitaan uusia paikkoja ja esineitä uteliaana, ruokaa kerjätään mahdollisuuden tullen ja liiallisesta kännykän käytöstä ilmoitetaan kiskomalla kuorista.

Toivon lisääväni tietoisuutta kanien ja muiden pieneläinten oikeanlaisesta kohtelusta. Nämäkin pienet eläimet kiintyvät omistajaansa ja löhöävät sohvalla kanssasi ajatellen, että tässä tullaan viettämään loppuelämä.

Ada Potinkara