Koti-ikävä alkoi jo ensimmäisenä iltana.
Se ei kuitenkaan ole asia, joka muistuu mieleeni ensimmäisenä, kun muistelen lapsuuden kesäleirejä.
Muistan pelailut, ruokailut, pulikoinnit ja discon, uudet kaverit ja uudet taidot. Kenellä oli isoin ja hienoin teltta, siellä vietettiin vapaa-aikaa ja syötiin kioskista ostettuja irtomakeisia. Uitiin ja saunottiin.
Leiritoiminta on erityisen tärkeää lapsille juuri tästä kulmasta pohdittuna: opitaan uusia asioita sekä toimimaan toisten kanssa. Tämä luo hieman samanlaista pohjaa lapsen kasvulle kuin koulut.
Koulun tarkoitus on järjestää tutkintoihin johtavaa koulutusta. Kesäleiriltä ei irtoa tutkintoa, mutta paljon käytännön irtoaa senkin edestä.
Koulussa opitaan toimimaan yhteiskunnan jäsenenä. Sosiaalinen kanssakäyminen, kuten ryhmässä pelailu ja puuhastelu, on myös leirien parasta antia. Sekä koulusta että leireistä voi myös hieman hupaisasti käyttää termiä varasto. Kun aikuiset ovat töissä, lapsilla on mielekästä tekemistä.
Lisäksi kouluja ja kesäleirejä yhdistää meriittien jako. Samoin kuin koulusta saa todistuksen ja arvosanat, monilla leireillä jaetaan todistuksia osallistumisesta tai suorituksista.
Itse sain todistuksen kesäleirin kokkikurssilta. Opin valmistamaan leirinuotiolla jälkiruoan banaanista ja suklaasta. Rohkeusmerkin ansaitsin osallistumalla erilaisille rasteille. Kasasin sinisiä maitokoreja päällekkäin, kapusin niiden päälle ja sain pinssin rintaani. Pinssi tuntui arvokkaalta arvomerkiltä, joka rinnassa saatoin kävellä pää pystyssä ja rinta rottingilla.
Syksy lähestyy ja pian lapset kohtaavat taas kouluissa. Kesä on ollut lomailua oppien parista, mutta uskon lapsien palaavan kesälomaltaan paljon uutta oppineina. Sivulta 10 tästä lehdestä voi lukea erään leirin kokemuksia.
Inka Salmi
