”Jos ei ollut raskaita kantamuksia, Turkuun käveltiin laivamatkan sijaan”

0
1920-luvulla otetussa kuvassa höyrylaiva Måsen saapuu Kärjen laituriin Kuusistonsalmessa. Kuvan taitekattoinen rakennus on Kärjen päärakennus ennen paloa. Taustalla on Hovirinnan talo. Kuva on Kaarina-Seuran kokoelmista.

Lukijoissa heräsi muistoja Kaarinan höyrylaivareiteistä kertoneesta artikkelista:

– Vaarniemessä pysähtyi 1940- ja 1950-luvuilla joka vuosi suuri proomu, jonne kaikki ajoivat lähiseudulta sokerijuurikkaita. Proomu oli rannassa viikon verran, ja sinne tuotiin hevosella sokerijuurikkaita ainakin Iso-Rauvolasta, Vähä-Rauvolasta, Kaistista ja Vaarniemestä. Naantaliin ne vietiin, kertoo lehteen yhteyttä ottanut Vihtori Pöyhönen, jonka vanhapolvi muistaa Kaarinan kihlakunnan virastosta.

– Olin silloin pikkupoika, ja asuin monta vuotta Vaarniemen kartanossa. Laivamiehet antoivat meille karamelleja, mitä heillä sattui olemaan mukanaan. Kesäasukkaita tuli saman Vaarniemen laiturin kautta myös. Martin seurakunnastakin tuli iso porukka asumaan Vaarniemen kartanolle. Meitä harmitti, kun meidän piti olla töissä sokerijuurikaspellolla ja pääsimme vasta illalla kesäasukkaiden kanssa leikkimään.

Ohikulkeneista laivoista Pöyhönen muisti ainakin Tähden, joka mainittiin Kaarina-lehden jutussa.

– Laivoilla käytiin Turussa, mentiin vain laiturin päähän ja heilutettiin valkoista lippua, niin pääsi kyytiin.

Tosin Pöyhönen itse ei koskaan päässyt laivalle mukaan.

Nimettömänä pysyttelevä mieslukija taas oli kuullut vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan, miten laivat olivat pysähtyneet Ala-Lemun, Yli-Lemun ja Auvaisbergin laitureissa.

– Tuolloin ei näiden välillä ollut huviloita rantamaisemissa. Kuusistonsalmen rannalla Auvaisbergista Piikkiöön päin oli sitten paljon huviloita ja niiden laitureita, joihinka miltei jokaiseen otti laivat kiinni. Mökkiläisistähän ei silloin puhuttu, vaan huvilanomistajista. Oli kauppias Lundelin, maalausmestari Renfors, vahtimestari Hammar, parturimestari, kultaseppämestari Sahlstedt, suutarimestari Kuusinen, lasimestari Virtanen ja leipurimestari Ellonen. Seuraavana oli vielä Koriston laituri, joka oli niiden käytössä, joilla ei ollut suoraa yhteyttä rantaan, hän kertoo.

– Huvilanomistajat kulkivat tavaroineen laivakyydillä, tiet kun olivat mitä olivat. Toisaalta jos oltiin liikkeellä ilman raskaita kantamuksia, niin käveltiin. 10 kilometriä Kaarinasta Turun kauppatorille vei pari tuntia.

Höyrylaiva-artikkeli ilmestyi 3.8.2022 Kaarina-lehdessä.