Kun höyrylaiva oli kätevin keino päästä Kaarinasta Turkuun

0
Acci Tekarin hallussa olevassa kuvassa höyrysluuppi Ålö ajaa Ala-Lemussa Torppalasta kohti Nokkalan laituria 1920-luvulla.

– Tämäpä on kiinnostava aihe. Tieto on tällä hetkellä ihan hajallaan, tuumi historiaharrastajana tunnettu kaarinalainen Olli Kauremaa, kun Kaarina-lehti kyseli häneltä höyrylaivareiteistä Kaarinassa.

Kaarinan merialueilla on kulkenut vilkkaasti höyrylaivoja 1900-luvun taitteen kummallakin puolen, ja Kaarinan rannoilla on yhä jäljellä ja käytössä vanhoja höyrylaivalaitureita. Kaarinan merialueilla liikennöiviä höyrylaivoja oli kuitenkin lukuisia ja niiden reitit, aikataulut, pysähdyspaikat, nimet ja omistajat vaihtelivat vähän väliä, eikä kokonaiskäsitystä ole toistaiseksi kenelläkään.

Kaarina-lehti keräsi muutamia hauskoja yksityiskohtia höyrylaivaliikenteestä Kaarinassa.

Ostoksille Turkuun



Ennen maantie-, rautatie- ja linja-autoverkoston kehittymistä höyrylaiva ja ylipäätään vesiteitse kulkenut paikallisliikenne oli usein kätevin keino päästä esimerkiksi Kaarinasta Turkuun. Meriliikenteen merkityksen huomaa vaikkapa rannikon rakennuksista siinä, että vanhojen talojen pääovet sijaitsivat meren puolella. Maantiet muistuttivat vielä 1900-luvun alussa nykysilmin enemmän kärrypolkuja kuin teitä.

Valistuneiden arvausten mukaan matka Hovirinnasta Turkuun kesti höyrylaivoilla puolitoista tuntia, Lemunniemeltä tunnin.

Höyrylaivoilla kulkivat Kaarinassa ja muualla Suomessa sekä ihmiset, eläimet että tavarat: kyydissä oli maitotonkkien, lehmien ja sikojen seassa sekä maalaisia menossa myymään torille marjoja että virkamiehiä pyrkimässä konttorilleen, herrasväkeä huvittelemassa ja koululaisia koulumatkalla.

Alun perin maidon kuljetus oli tärkeä osa höyrylaivojen tehtäviä, mutta kun sen kuljetus maanteitse muuttui kätevämmäksi, reittejä markkinoitiin varsinkin huvimatkailuun.

Kaarinan rannikoilla oli paljon Turussa asuvien kesähuviloita, ja kesäisin niistä lähti ihmisiä höyrylaivoilla Turkuun töihin.

– Esimerkiksi Koristonrannassa oli peltiseppää, kultaseppää ja muita seppiä, jotka tulivat kesän kolmeksi kuukaudeksi Kaarinaan ja kävivät kaikki laivalla töissä Turussa, kertoo Koristonrannassa yhä asuva Antero Saarto, jonka vanhemmilla ja isovanhemmilla Sahlstedteilla oli Måsen-laivan omistavan Kuusistonsalmen Höyrylaiva Oy:n osakkeita.

Turussa käytiin myös pelkästään ostoksilla höyrylaivan avulla. Esimerkiksi Lemonniemen kaksi kylää -kirjassa Taina Lindeman kertoo siitä, kun lapsena hänen äitinsä oli ostanut hänelle laivareissulla Pipsa-vauvanuken. Samassa kirjassa kerrotaan myös rakennusmestari Nestor Lehtosen rakennuttaneen Hantuntienrantaan Salamatontille höyrylaivalaiturin ja matkanneen laivalla Turkuun Kaivokadulle hakemaan vuokrarahoja vuokralaisilta.

Höyrylaivojen Suomi -kirjassa kerrotaan, että usein höyrylaivat lastattiin sakkojenkin uhalla ääriään myöten täyteen, ja laivoilla oli melkoinen elämä.

Laiva pysähteli mihin tahansa laituriin



Sitä, missä Kaarinassa oli höyrylaivalaitureita, on vaikea selvittää tyhjentävästi, sillä käytännössä höyrylaivat pysähtyivät missä tahansa sopivassa laiturissa, jossa oli ihminen huitomassa tai puinen viiri merkkinä.

Toisaalta pitkin Kaarinan rannikoita oli höyrylaivojen päälaitureita, jotka olivat järeitä ja joissa laivat pysähtyivät usein. Laivayritykset eivät itse olleet rakennuttaneet niitä, vaan laitureita pystyttivät yksityiset henkilöt ja kylät.

Höyrylaivojen toistuvia pysähdyspaikkoja olivat ainakin Lemunniemellä Torppalan, Nokkalan ja Hantuntienrannan laiturit. Hovirinnassa päälaiturina oli Kärjen tilan laituri nykyisen Hovirinnan uimarannan vieressä. Rauhalinnan laiturissa pysähdeltiin usein, samoin Kuusistossa linnanraunioilla. Piikkiössä pysähdyttiin ainakin Linnunpäässä.

Talvella jäiden tultua laivareitit yleensä hiljenivät.

Höyrylaivat olivat hiljaisia – paitsi satamassa



Höyrylaivaliikenne alkoi Suomessa 1820-luvulla, ja sen kulta-aikaa kesti satakunta vuotta. Turku oli meriliikenteen keskus, joten ei ollut sattumaa, että sen kyljessä Kaarinan vesillä oli paljon liikennettä.

Ensimmäiset höyrylaivat olivat siipirataslaivoja, sittemmin potkurialuksia. Höyrykoneet olivat polttomoottorilaivoihin verrattuna hyvin hiljaisia, ja kirjasessa Höyrylaivat Suomessa niiden ääntä kutsutaan tussutukseksi. Toisaalta satamissa ohikulkijat hyppivät säikähdyksestä ilmaan, kun höyrypannun varaventtiilin lauetessa taivaalle levisi melkoinen mylväys. Laivan liikkeelle lähtiessä kuului suhinaa, puuskutusta ja kurlutusta. Samaan aikaan laivasta pölähteli höyrypilviä. Höyry tuoksui imelältä.

Vesiteitse kulkevan paikallisliikenteen kannattavuus hiipui 1930-luvulle tultaessa, kun sekä ihmiset että tavarat pääsivät liikkumaan maitse nopeammin ja helpommin. Toisen maailmansodan jälkeen paikallisliikenne Turun vesillä hiljeni lähes kokonaan. Lisäksi laivoissa polttomoottorit syrjäyttivät höyrykoneet.

Niels Skovbjerg, joka on 1940-luvulta saakka asunut Kärjen tilalla Hovirinnan rannassa, muistaa kuitenkin, että vielä 1960-luvulla Kuusistonsalmessa kulki saaristoliikennettä. Laivoissa kuljetettiin esimerkiksi sokerijuurikkaita.

– 1950-luvulla salmessa ajoi esimerkiksi Satumaa-niminen laiva, jossa oli häkäpönttö. Se hoiti myös Turun saarien yhteysliikennettä, ja sitä haukuttiin Sattumaksi, koska aikataulut tuppasivat venymään ja miehistö seilasi vähän laitamyötäisessä, hän muistaa.

Useimmilla Kaarinan merialueilla liikennöi höyrylaivoja



Kaarina-lehden haaviin kertyi eniten tietoa Kuusistonsalmea pitkin kulkeneista höyrylaivoista. Yleensä ne lähtivät Turusta ja kääntyivät Kaarinassa takaisinpäin esimerkiksi Hovirinnasta tai Kuusiston linnanraunioilta. Osa jatkoi matkaa esimerkiksi Paimioon, Karunaan tai Paraisille.

Pitkääsalmea pitkin kulki kuitenkin runsaammin höyrylaivoja. Ne ajoivat esimerkiksi Paraisten ja Turun keskustan väliä, ja Lemunniemessä hyödynnettiin usein näiden laivojen reittejä. Tätä reittiä kulki esimerkiksi Oskari Hantun ja Kaarlo Peipon omistama s/s Tähti. Tosin puolen vuoden kuluttua ostosta vuonna 1941 venäläinen lentokone, joka oli matkalla pommittamaan Turkua, hyökkäsi Tähden kimppuun Karunan edustalla. Laiva selvisi, mutta Kaarlo Peippo sai surmansa. Hantuntie Auvaisissa on saanut nimensä Hantun mukaan.

Lisäksi Kirjalansalmessa oli vilkas höyrylaivaliikenne.

Mitä lyhyempi matka, sitä pienempi oli yleensä alus. Ismo Heervä kutsuu Kaarinan saaristoliikenteen aluksia höyryveneiksi tutkimuksessaan ”Turun saariston höyrylaivaliikenne vuoteen 1917” Turun historiallisen yhdistyksen julkaisussa 29.

Kyytiin noustiin myös viinan perässä



Kaarinan merialueilla liikennöi lukuisia höyrylaivoja. Måsenista, jossa oli 99 matkustajapaikkaa, teki Kaarina-lehti artikkelin marraskuussa 2016. Yhtenä laivan omistavan yhtiön osakkaana olivat Sahlstedtit, Antero Saarron vanhemmat ja isovanhemmat, jotka pitivät Turussa kultasepänliikettä ja omistivat huvilan Koristonrannassa. Siihen aikaan moni Kaarinan rannikon huvila-asukas osti laivayhtiön osakkeita, koska kulkivat laivoilla Kaarinasta töihin Turkuun.

Måsen liikennöi Turusta Paimioon Tuuvalaan. Onni Ranta kertoo Paimio-Seuran vuosikirjassa VI, että 1920-luvulla laiva lähti Paimiosta aamukuudelta huudattamalla ensin pilliä, ja Paimiossa laivaan lastattiin maitoa, munia ja kalaa. Kolmetuntisen matkan aikana välilaitureilta tuli runsaasti myös ihmisiä mukaan.

Wellamo on yhä merenpohjassa Airistolla



Höyrylaivojen Suomi -kirjassa kerrotaan, että Måsenissa oli ravintola, jossa oli myös alkoholitarjoilua, kuten monessa muussakin paikallisliikenteen höyrylaivassa. Kritiikkiä alkoi kuulua siitä, että höyrylaivoista oli tullut saaristolaisten keinuvia kapakoita. Kun laadittiin säädös, että alkoholia saivat vain matkustajat eikä laivaan voinut vain pistäytyä ryypylle, ukot ”matkustivat” seuraavaan laituriin ja kävelivät sitten keinuvin askelin maitse kotiin.

Varmuutta ei ole, onko kirjassa mainittu Måsen (suomeksi Lokki) juuri Kuusistonsalmessa kulkenut laiva. Saarto ei ollut kuullut, että Måsenissa olisi ollut ravintola. Kaarina-lehti ei kuitenkaan löytänyt tietoja muista Suomen vesillä kulkeneista Måsen-höyrylaivoista.

Kaarinassa muistetaan myös s/s Wellamo. Sitä on kutsuttu viimeiseksi alkuperältään aidoksi matkustajahöyrylaivaksi Turun saaristossa. Se tunnettiin Turussa nimellä Mulli-Wellamo, koska se kuljetti usein teuraskarjaa saaristosta. Alun perin laiva rakennettiin vuonna 1906 kemiöläiselle Ångbåts Ab Mauritz Holmbergille, ja sen viimeinen omistaja 1949–1970 oli laivuri Oskari Hanttu. Laivasta tuli 1960-luvulla kahvilalaiva, jota piti Helmi Hanttu Turun Aurajoen itärannalla, mutta laiva upposi vuosikymmenen lopussa. Oskari Hanttu nosti laivan ylös ja hinasi sen Auvaisbergin rantaan Kaarinaan. Kartanon isäntä vaati hylkyä poistettavaksi, ja Hanttu hinasi Wellamoa Airistolle, jonka syvänteeseen se ”upposi yllättäen”. Siellä laivan kerrotaan olevan edelleenkin.

Kaarinassa oli useita höyrylaivayhtiöitä



Vanhimmista laivoista huomion arvoinen on Turun saaristoliikenteen isänä pidetty siipirataslaiva Tekla, joka oli rakennettu 1850-luvulla. Sen ensimmäinen matka oli huvimatka linnanrauniolle ja Kuitian kartanoon. Pääsääntöisesti sen reitti alkoi kulkea Turun ja Salon väliä.

Ismo Heervä kirjoittaa, että lehtien palstoilla Teklan pelättiin tappavan kalat. Lisäksi hän kuvailee Teklan olevan hyvä esimerkki siitä, että alkuvaiheessa höyrylaivojen esikuvana olivat purjelaivat. Laiva muistutti pitkine savupiippuinen purjelaivaa, ja salongit oli sijoitettu vielä kannen alle.

S/s Kustösund ajoi 1870-luvulla Rauhalinnasta Kuusistonsalmea pitkin Turkuun. Se lähti Sanomia Turussa -lehden ilmoituksen mukaan joka arkipäivä Kuusistosta Turkuun seitsemältä aamulla ja takaisin iltapäiväkolmelta. Samanniminen mutta eri laiva liikennöi 1900-luvun alussa linnanraunoilta Rauhalinnan kautta Turkuun.

Kaarinaan kytkeytyviä höyrylaivayhtiöitä oli useita. Sivustolla turkusteamers.com ja Ismo Heervän tutkimuksessa kerrotaan Höyrylaiva Oy Kuusistosta, joka tilasi Kuusisto-nimisen laivan 1800-luvun puolella. Se ajoi pääsääntöisesti Turun ja Uudenkaupungin väliä, mutta sillä oli reittejä myös Kaarinassa. Se vaihtoi omistajaa ja nimeään useaan kertaan ennen kuin päätyi Merihelmi-nimisenä ravintolalaivaksi Aurajokeen.

Heervä kertoo Höyrylaiva Oy Kuusiston saaneen kiitosta täsmällisyydestä, mikä oli harvinaista: yleensä lehtien palstoilla valitettiin taajaan laivojen aikataulujen ja reittien heittelehdinnästä. Lisäksi tätä yhtiötä pidettiin erityisen vakavaraisena.

Kaarinaan kytkeytyviä yhtiöitä olivat myös Kustösund, Ångslups Ab ja Kuusisto Ångbåts Ab.

Artikkelin yleisinä lähteenä ovat jutussa mainitut henkilöt ja tekstit.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän