Kaarinan kansalaisopistossa espanjaa opettavan Mauricio Bernalin mukaan voi. Hän kertoo opettaneensa 80-vuotiaalle espanjaa.
Aina voi oppia uutta ja Bernal kokee, että oppiminen on läpi koko elämän kestävä prosessi.
– Toiset oppivat nopeasti, toiset hitaasti, mutta kaikki oppivat, toteaa Bernal.
Ei tarvitse olla täydellinen
Bernal on opettanut Kaarinan kansalaisopistossa yli 20 vuotta. Bernal sanoo, että puhuminen, ennen kuin osaa kieltä sujuvasti, on yleisin haaste, joka opiskelijoiden tulee ylittää.
– Ei haittaa, vaikkei osaisi puhua oikein tai lausua hyvin, kunhan vain puhuu, selittää Bernal.
Kansalaisopiston kursseja pidetään esimerkiksi Vaparin tiloissa, Valkeavuoren koululla ja Oskarintalossa. Viime vuosina koronarajoitusten vuoksi monia kursseja jouduttiin suorittamaan etänä.
Bernal sanoo, että hän itse koki netissä suoritettavan opetuksen haastavaksi. Hän huomasi verkkototeutuksen olleen myös osalle opiskelijoista haastavaa.
– Erilaisia oppijoita on niin paljon kuin on ihmisiä, Bernal toteaa selittäessään, että joillekin etätoteutus on mieluisa tapa opiskella.
Kielten opiskelussa puhuminen on erittäin tärkeää. Tästä syystä Bernalin mielestä on hyvä päästä keskustelemaan kasvotusten opiskelijoiden kanssa. Tietokoneen välityksellä keskustelut eivät olleet lainkaan sitä, mitä ne ovat luokkahuoneissa.
Äänimaljarentoutusta ja äijäjoogaa
Kaarinan kansalaisopistolla on tänä syksynä 443 kurssia. Kurssivalikoimasta löytyy esimerkiksi leivän leivontaa ja lempeää hathajoogaa, toiminnallista treeniä ja tussimaalausta sekä hedelmien taidekaivertamista ja himmeleiden tekoa.
Kaarinan kansalaisopiston ensimmäiset kurssit pidettiin vuonna 1972, ja nyt opisto viettää toimintansa 50-vuotis-juhlakautta. Tämän kunniaksi Kaarina-talolla on Yrityksiä ja oivalluksia -näyttely, joka koostuu opiston eri kädentaitojen ryhmissä tehdyistä töistä. Esillä on esimerkiksi opiskelijoiden ja opettajien tekemää kuvataidetta, keramiikkaa, veistoksia ja lasinpuhallusta sekä kudonta- ja tilkkutöitä.
”Hups, aika rientää!”
Kaarina-lehti kyseli sosiaalisessa mediassa, onko ihmisillä muistoja Kaarinan kansalaisopistosta 1970-luvulta. Monella oli.
Eräs kommentoija oli lähtenyt opistoon ranskan kielen kursseille. ”Se oli ensimmäinen äidin irtiotto lapsista, kun äiti meni kerran viikossa kieliopintoihin.”
Toinen oli ollut englannin kursseilla 3-vuotiaan poikansa kanssa. ”Hän istui hiljaa paikalla koko ajan, piirteli, katseli, kuunteli!”
Kudontakurssilla oli 1970-luvulla ollut usea, ja tekstauskurssikin oli järjestetty.
Silloisia opettajiakin löytyi: ”Vedin itse jumppaa Ylikylän koululla jo 1975. HUPS aika rientää!”
