Kun nuorelle aikuiselle esittää saman kysymyksen, vastauskaava ei enää toimi niin, että pidän paloautoista ja siksi minusta tulee palomies tai että prinsessoilla on hienot mekot ja siksi minusta tulee prinsessa. Esimerkiksi palkka- ja työllistymistasot ovat merkittäviä uravalintaan vaikuttavia tekijöitä.
Se, että oma työ on kivaa, ei saisi kuitenkaan unohtua kokonaan.
Suomessa tehdään töitä keskimäärin 30–40 tuntia viikossa. Jos ne tunnit luovat merkityksellisyyden tuntua ja tarjoavat esimerkiksi yhteisöllisyyttä, työllä on positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin. Jos nämä noin 40 tuntia viikosta menee hampaita kiristellessä ja kiireessä ja päälle tuntuu vielä siltä, ettei työllä ole merkitystä, on tilanne pidemmän päälle kestämätön.
Oman urapolun etsiminen voi tuntua välillä siltä kuin laahustaisi tiheässä viidakossa ilman viidakkoveistä. Koulutus on terävä viidakkoveitsi, jolla saa raivattua polkua. Koulutuksen valinta on kuitenkin iso kysymys. Mitä haluan tulevaisuudessa tehdä työkseni?
Tässä vaiheessa itse pohdin: mistä minä pidän?
Pidän ihmisten kohtaamisesta ja kirjoittamisesta ja tykkään olla perillä siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Lähdin siis opiskelemaan journalistiikkaa.
Toimittajana tulen kohtaamaan ihmisiä ja kirjoittamaan sekä tulen olemaan perillä siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Nyt kesän olen ollut perillä siitä, mitä Kaarinassa tapahtuu, ja täällähän tapahtuu!
Kesätoimittajan pesti Kaarina-lehdessä opetti minulle käytännön työn kautta enemmän kuin paksut tenttikirjat ja pitkät luennot. Opin, että tämä on se polku, jota tahdon kulkea. Kiitos Kaarinalle näistä opeista!
Inka Salmi