Oman gallerian perustaminen oli hänelle pitkäaikainen unelma. Oma galleria mahdollisti uuden tavan työskennellä taiteen ja eri taiteentekijöiden kanssa. Näyttelyjen saaminen on Kantolan mukaan esimerkiksi Turussa hankalaa tuntemattomalle taiteilijalle.
Näyttelyään Mökki Galleriaan ripustamaan tullut kuvataiteilija Pekka Vallittu kuuntelee vieressä ja nyökyttelee.
– Turku on kauhistuksen huippu amatööritaitelijalle. Näyttelyitä saadakseen pitäisi kuulua sisäpiiriin tai olla Turun Taiteilijaseuran jäsen.
Galleriaa perustaessaan Kantola päätti kohdella kaikkia taiteen tekijöitä tasavertaisesti.
– Minulle sillä ei ole väliä, onko kyseessä nimekäs vai aloitteleva taiteilija. Katson vain sitä, mitä hän osaa.
Ilme muuttuu joka kuukausi
Pari sataa vuotta vanhan, suojellun mökin kunnostamista galleriaksi voi jo itsessään pitää kulttuuritekona. Kuukausittain vaihtuvien näyttelijöiden lisäksi Kantola järjestää mökissä herkkuiltoja, joissa huippukokki J.J. de Nier valmistaa paikan päällä monen ruokalajin illallisia.
– Pieni, vanha ovi tuo päivittäin upeita ja arvokkaita ihmisiä sisään. Se on ihanaa, koska saan ihmisten kanssa käydyistä keskusteluista inspiraatiota omaan työskentelyyni.
Ennen koronaa Mökki Galleriassa vieraili parhaimpina kuukausina lähes sata ihmistä. Ulospäin mökki näyttää pieneltä ja ahtaalta, mutta sisus yllättää kävijät.
– Onpa täällä valoista ja hyvä tuoksu! Nämä ihmiset yleensä panevat ensimmäisenä merkille astuessaan sisään, Kantola kertoo.
– Jotkut ihmiset eivät uskalla tulla galleriaan, koska ajattelevat, etteivät ymmärrä riittävästi taiteesta. Mutta eihän taiteesta nauttiakseen tarvitse olla asiantuntija.
Vuosien varrelle on mahtunut kommelluksia. Ensimmäisenä talvena Mökki Galleriassa laukesivat murtohälytykset keskellä yötä. Valvontakameran nauhoja tihrustaessa paljastui, ettei kyseessä ollutkaan murtovaras, vaan hiiri.
Hiiriepisodin jälkeen mökin yläkertaan jääneet purut päätettiin imuroida. Galleriassa oli parhaillaan esillä posliininäyttely, ja hauraat teokset suojattiin muovilla imuroinnin ajaksi.
Kantola järkyttyi tullessaan seuraavana päivänä galleriaan. Hiekka oli imuroidessa levinnyt hurrikaanin lailla kaikkialle, myös teosten sisälle. Sotkun siivoaminen vei kaksi viikkoa.
Kesällä 2019 Kantola oli tekemässä galleriassa töitä, kun yhtäkkiä mökin vanhaan takkaan iski salama. Pitkäaikaiset kaarinalaiset ehkä muistavat, että alue tunnetaan Salamamäkenä. Alueella ennen laiduntaneet lehmät lopettivat maidon tuottamisen ukkosesta johtuvan stressin vuoksi. Nykyisin Kantola pitää ukonilmalla gallerian ovet suljettuina.
Maailman paras Kivitasku
Mökki Galleriassa vierailleista taiteilijoista meritoitunein on helsinkiläinen taidemaalari Kalevi Liski . Liski on tunnettu suurikokoisista, värikkäistä teoksistaan, joiden sovittaminen pienen Mökki Gallerian seinille oli haaste. Näyttely oli kuitenkin menestys.
– Kaikki näyttelyssä esillä olleet viisi teosta myytiin, yksi jopa kahteen kertaan, Kantola muistelee nauraen.
Lokakuussa 85-vuotias Liski palaa Mökki Galleriaan uudella näyttelyllään. Ympäri maailmaa matkustanut taiteilija puolisoineen on viehättynyt Kaarinaan ja erityisesti hotelli Kivitaskuun, joka on vaatimattomasta julkisivusta huolimatta kuulemma parhaita hotelleja, joissa Liskit ovat yöpyneet.
Yksi Kantolan suurista unelmista on toteutumassa tänä syksynä, sillä hänen oma teoksensa on valittu mukaan Louvren taidenäyttelyyn Pariisiin.
– Can you believe it?! (Voitko kuvitella?) En edes vielä tiedä, minkä teoksen sinne lähetän, hän hihkuu.
Kantola haaveilee siitä, että Gallerian toiminnasta tulisi taloudellisesti kannattavaa. Toisaalta työ tuntuu muulla tavalla merkitykselliseltä.
– Nykyään taidetta pystyy ostamaan verkostakin, mutta eihän taideteos ole mikään ruuvi tai mutteri, jonka voi valita mittojen mukaan. Taiteen pitää myös tuntua, Kantola puuskahtaa.
Parhaimmillaan taide inspiroi, pysäyttää ja tarjoaa elämyksiä.
Taustamateriaalina jutussa on käytetty Adafiia Kärpän koostetta gallerian historiasta.
Hammasprofessori ei ole maalatessa turhan tarkka
Mökki Galleriassa on syyskuussa esillä biomateriaalitieteen professorin Pekka Vallitun öljyvärimaalauksia. Värien ja viivojen kertomaa on kuusistolaisen taidemaalarin ensimmäinen näyttely Kaarinassa. Aiemmin hänellä on ollut näyttelyitä muun muassa synnyinkaupungissaan Mikkelissä, Helsingissä ja Turussa.
– Olen odottanut, milloin saan Pekan teoksia tänne, Sibel Kantola sanoo innostuneena.
Mökki Galleriassa esillä olevat teokset ovat pääasiassa abstrakteja.
– Usein aloitan maalaamisen viivasta. Viiva jakaa ja rytmittää asioita, on se sitten valtioiden välinen raja tai horisontti. Ihmisen aivotkin ovat kahdessa puoliskossa, Vallittu avaa viivan merkitystä.
Tieteessä ja taiteessa samaa
Vallittu työskentelee Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen johtajana. Hän näkee, etteivät taide, estetiikka ja tiede ole loppujen lopuksi kaukana toisistaan. Aiemmassa työssään hammasteknikkona Vallittua häiritsi luonnottomilta näyttävät hammasproteesit. Hänen mielestään hammaslääkäreille pitäisi opettaa ympäristöestetiikan tajua, piirtämistä ja värioppia, ja tätä onkin lisätty Turussa alan koulutusohjelmaan.
– Jokaiselle ihmiselle pitäisi saada hampaat, jotka ovat hänen näköisensä. Muuten lopputulos on amerikkalainen tasaisen valkoinen hammasrivistö.
Hammaslääkärin työssä vaaditaan pikkutarkkuutta, mutta maalatessa Vallitun ote on suurpiirteisempi.
Työskennellessään hän maalaa useita värikerroksia päällekkäin ja kaapii niitä sitten osittain pois, jolloin kerrosten alta pulpahtaa värejä esiin.
– Maalasin seitsemän vuotta lähes pelkkää valkoista. Nykyisin minulla on enemmän rohkeutta käyttää muitakin värejä.
Nyt nähtävillä olevan näyttelyn teoksista Vallittu nostaa esiin Flyygelin . Hänen mukaansa teos on metafora työyhteisölle.
– Minusta on kiehtovaa, että niin älyttömän hieno ja massiivinen soitin kuin flyygeli voi olla niin herkkä olosuhteille. Jos säätila muuttuu ja soitin menee epävireeseen, paraskaan soittaja ei saa siitä kaunista ääntä. Sama pätee työyhteisöihinkin: yhteisön pitää olla työntekijöiden motivaation ja hyvinvoinnin kautta hyvin viritetty. Massiivinen, institutionaalinen ulkokuori ei riitä.
Värien ja viivojen kertomaa Mökki Galleriassa 29.9. saakka. Avoinna ke–pe klo 12–17 ja la klo 12–15.
