Nyt hän miettii, mitä sanoo lääkärille, jolle ehti jo varata ajan.
87-vuotias Ahlgren muutti lähes neljä vuotta sitten Köyliöstä Piispanristille. Vasta valmistuneen paritalon piha oli silloin kuraista savimaata.
Ensimmäisenä keväänä Ahlgren kaivoi omin käsin juuret maasta ja istutti nurmikon. Sen jälkeen tulivat kymmenet kukkaistutukset.
Kalenterin mukaan eletään syyskuuta, mutta Kaj Ahlgrenin puutarhassa on täysi kesä. Auringonkukat kurottelevat vyötärön korkuisina ja ruusut kukkivat jo toista kertaa. Istutusten seasta kurkkii lehmiä, sika, kauris ja muita marmorisia eläinhahmoja, joita on tarttunut Ahlgrenin mukaan vuosien varrella.
– Viime talvi oli paha liljoille. Kaikki kuolivat jääpeiton alle, mies suree pihaa esitellessään.
Hoitovinkkejä ohikulkijoille
Ohikulkijoilla on tapana pysähtyä pihan eteen katselemaan kukkaloistoa ja ottamaan kuvia. Jos Ahlgren sattuu olemaan ulkona, hän jää mielellään juttelemaan ja kysyttäessä antaa puutarhanhoitovinkkejäkin.
– Kukkani kasvavat rakkaudella. Minä aina juttelen näiden kanssa, hän naurahtaa.
– Ei tähän mitään ihmeellisiä taitoja vaadita, ainoastaan paljon työtä, mutta tämä on ihanaa työtä. Tämä piha on minun paratiisini, Ahlgren jatkaa.
Hänen isänsä piti aikoinaan Espoossa kauppapuutarhaa, jossa kasvatettiin tomaatteja, kurkkua, kaalia ja muita vihanneksia. Ahlgren työskenteli apuna puutarhassa pikkupojasta asti, mutta kukkien hoitoon hän perehtyi vasta myöhemmällä iällä.
Köyliössä asuessaan Ahlgrenilla oli hehtaarin tontti, jota hän hoiti edesmenneen vaimonsa kanssa. Piha valittiin aikoinaan Köyliön kauneimmaksi puutarhaksi.
Vaimon sairastuessa syöpään puutarhan hoitaminen jäi Ahlgrenin vastuulle. Vuosien ajan hän hoiti sekä vaimoaan että puutarhaa.
– Puutarha on ollut minulle henkireikä. On hyvä, että yksinäisellä miehellä on jotakin tekemistä, hän sanoo.
Hyvän kunnon salaisuus
Robottileikkuri huolehtii nurmikon leikkaamisesta, mutta muuten Ahlgren tekee puutarhassaan kaiken itse. Maahan kukkaistutusten ympärille on viritetty lankaa, joka pysäyttää robotin.
– Ihmiset pelkäävät aivan turhaan, että robottileikkuri tuhoaa kukkapenkit. Tämä on erittäin kätevä, Ahlgren kehuu apuriaan.
Mies kertoo, ettei käytä kukkiinsa keinolannoitteita, ainoastaan vedellä laimennettua virtsaa muutaman viikon välein. Oikea laimennussuhde on löytynyt kokeilemalla.
Pihanhoitoon kuluu noin 2–3 tuntia päivässä. Liikunnanohjaajan työstä eläköitynyt mies arvelee, että puutarhassa on hänen hyvän kuntonsa salaisuus.
– Olen aina liikkunut paljon. Nukun hyvin, en ryyppää enkä polta.
