Kaarinalainen Mari Madetoja sai ensikosketuksen mielenterveysongelmiin jo lapsena. Hänen lapsuudenkodissaan asui kaksi sijaislasta, joiden isä sairasti skitsofreniaa.
– 1980-luvulla ei vielä puhuttu omaisten jaksamisesta, ainoastaan sairastuneesta, Madetoja muistelee.
Aikuisiällä hänen oma läheisensä sairastui psyykkisesti. Tietoa etsiessään Madetoja löysi mielenterveysomaisille tarkoitetun vertaistukiryhmän.
– Ryhmään meneminen jännitti, koska minun nuoruudessani mielenterveysongelmista ei puhuttu: hullu oli vaan hullu. Nopeasti kuitenkin huomasin, että meillä on ryhmässä yhteinen kieli. Minua helpotti tieto siitä, etten ole ainoa, joka näiden asioiden kanssa painii.
Omaisetkin tarvitsevat tukea
Nykyään Madetoja on yksi Kaarinan omaiskahvilan vakiokävijöistä. FinFamin järjestämä kahvila kokoontuu joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Omaiskahvilaan ovat tervetulleita kaikki, jotka kantavat huolta läheisensä psyykkisestä oireilusta tai päihteidenkäytöstä.
Omaiskahvilassa käy sekä naisia että miehiä. Ohjaajina toimii kaksi vapaaehtoista vertaisomaista. Tapaamisissa ei ole ennalta sovittua teemaa, vaan keskustelu kumpuaa osallistujista.
Madetojan mukaan sitä ei tarvitse pelätä, että ryhmässä voi törmätä tuttuihin.
– Olemme sitoutuneet siihen, että emme kerro kenellekään ulkopuoliselle, keitä omaiskahvilassa käy tai mitä siellä puhutaan. Ryhmän kesken vallitsee ehdoton luottamus.
Mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyy FinFamin kehittämispäällikön Maria Virkin mukaan edelleen paljon häpeää, vaikka käytännössä jokainen tuntee jonkun sairastuneen. Joka viides suomalainen sairastuu psyykkisesti jossakin vaiheessa elämäänsä, ja joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa on mielenterveys- ja päihdeongelma.
Yleensä fokus on sairastuneessa, vaikka myös omaiset tarvitsisivat tukea. Omaiskahvila on paikka, joka on olemassa vain omaisia varten.
Pahanpäivän tuttuja
Kaarinan omaiskahvilan kävijät kutsuvat Madetojan mukaan toisiaan leikkisästi pahanpäivän tutuiksi. Nimitys tulee siitä, että he eivät tuntisi toisiaan, ellei heillä olisi yhteistä huolta.
– Se on kyllä liian negatiivinen nimitys meille, koska tapaamisissa myös nauretaan paljon ja viljelemme mustaa huumoria, hän huomauttaa.
Kävijät ovat yleensä hyvin erilaisissa vaiheissa. Jonkun läheisellä saattaa olla päällä akuutti kriisi, kun taas toisen omainen on jo toipumassa. Virkki pitää tätä rikkautena. Se, että joku on käynyt läpi saman ja voi jo paremmin, antaa toivoa myös muille.
Kaarinan omaiskahvilassa jaetaan tietoa saatavilla olevista palveluista ja neuvotaan toinen toista hakemusviidakossa.
Alkuvaiheessa omaiskahvilalla oli Madetojalle valtava merkitys. Ryhmässä hän tajusi, ettei ole ajatustensa ja tuntemustensa kanssa yksin.
Omainen saattaa tuntea väsymystä, raivoa tai syyllisyyttä ja kokea, ettei hänellä ole oikeutta niihin tunteisiin, koska hän ei ole se, joka on sairas.
– Ryhmässä sain vahvistusta sille, etteivät minun ajatukseni ole vääriä ja myös omainen saa tuntea. Oli helpotus huomata, että muilla omaisilla on ihan samanlaisia tuntemuksia.
Nykyisin omaiskahvila merkitsee Madetojalle paikkaa, jonne hän voi mennä säännöllisesti purkamaan omaisena huoliaan.
– Sen ansiosta minun ei tarvitse tehdä sitä muualla. Se on myös minun omaa aikaani.
Omaisten ilta ma 5.9. klo 18–19.30 kohtaamispaikka Kiesissä. Illan aikana tutustutaan Kaarinassa toimivan omaiskahvilan ja mielenterveysomaisia tukevan FinFami-yhdistyksen toimintaan. Omaiskahvila kokoontuu Kiesissä joka kuukauden ensimmäinen maanantaina.
