Toimintamme yhteisöissä ja saamamme palautteet vaikuttavat ajatusmaailmaamme. Sanomisilla on suurempi vaikutus kuin minkä tunnustamme. Kyllä minullekin on kannustavana mieleen jäänyt huomiot teksteistäni.
Positiivinen mieliala on voimavara, jota voi päivän mittaan jakaa. Näinpä tein minäkin, kun tapasin kirjoitukseni lukeneen puolueaktiivin. Hän kysyi, ymmärränkö mitään puolueista ja barrikaadeista, joista olin joskus iäkkäitä ihmisiä ymmärtäen kirjoittanut puoluepolitiikkaa väheksyvästi.
Vastasin hänelle, että on todella helppo kirjoittaa asioista, jotka on tosiaan kokenut. Kerroin hänelle, että olen tehnyt ensimmäisen sivistävän matkani Pariisiin vuonna 1961. Istuin Sorbonnen yliopiston rappusilla koko päivän lukien Victor Hugon teoksen Kurjat, nauttien jotain Pednor-nimistä mehua. Ja kompastuin illalla saman nimisellä kadulla Vallankumous-aikaiseen katusulun jäännökseen eli bardikaadiin. En muista, kummalla puolella olin.
Kaveri sanoi, että ei hän sinua ainakaan vastapuolelle suosittele. Saat olla riippumaton.
Onhan se niin, ettei kamelikaan omalle kyttyrälleen naura eikä kaikkia ihmisiä pysty rakastamaan muut kuin Luoja. Näin ei kumpikaan meistä perunut mitään. Siitäkin voi saada hyvän mielen. Ei aina tarvitse voittaa.
Minäkin voin sanoa, että minulle on annettu kaksi lahjaa: humoori ja mielikuvitus. Mielikuvitus korvaa sen, mitä en ole. Humoori auttaa minut hyväksymään sen, mitä olen.
Kalevi Pirttijärvi
Riippumaton ajattelija
