Viikatteita ja haravia löytyy paikan päältä, ja mukaan tarvitaan vain omat työhanskat. Aiempaa osaamista ei tarvita.
Kedolta on aiemmin poistettu lupiineja, mutta nyt päämääränä on niittää muukin kasvusto ja haravoida se pois, jotta arat ja herkät ketokasvit selviävät.
Työ täytyy pääasiassa tehdä käsityönä.
– Tällaiset paikat ovat herkkiä. Niihin ei voi millään ruohonleikkurilla tulla, eikä kaupungilla ole resursseja pienipiirteiseen työhön. Siksi pyydämme nyt asukkaita apuun, kertoo kaupungin viherasiantuntija Kukka Hammarström.
– Lisäksi niittotalkoot ovat mukavaa yhteistä tekemistä ulkona. Saa hyvää liikuntaa, ja luonto hyötyy.
Niityt tarvitsevat ihmistä
Joitakin luonnon ystäviä ihmetyttää, miksi ketoa pitäisi niittää. Eikö parasta olisi vain jättää paikka sikseen luonnon armoille?
– Ei. Perinnebiotoopit tarvitsevat ihmisen apua selvitäkseen, selittää Kukka Hammarström.
– Kedot ja muut perinnebiotoopit ovat syntyneet vuosituhansien aikana ihmisen maatalouden mukana. Karja laidunsi luonnonniityillä, ja niityiltä kerättiin rehua karjalle talveksi. Viimeisen sadan vuoden aikana nämä niityt ovat vähentyneet voimakkaasti maatalouden muutoksen, uudisrakentamisen ja maanmuokkauksen vuoksi, ja ne ovat uhanalaistuneet.
Uhanalaisia niittyjä kannattaa suojella koko ekosysteemin monimuotoisuuden edistämiseksi. Niityt ja kedot ovat lajistoltaan hyvin rikkaita: niissä on paljon eri kasveja, hyönteisiä ja linnustoa.
Ketoja tarvitsevat esimerkiksi pölyttäjät, joista taas riippuu ihmisen tulevaisuus. Ilman pörriäisiä ihmisille ei ole ruokaa, mutta pölyttäjien määrä on viime vuosikymmeninä romahtanut. Lisäksi mitä yksipuolisempi luonto on, sitä huonommin sekä luonto että ihminen pystyvät vastaamaan ilmastonmuutokseen.
Voivalan kedolla kasvaa monipuolisesti eri lajistoa, esimerkiksi sikoangervoa, tuoksusimaketta, mäkitervakkoa, nuokkukohokkia ja mäkikauraa. Jos näitä ketokasveja on tarkoitus vaalia, miksi ne sitten niitetään nyt alas?
– Tähän aikaan vuodesta ketokasvit ovat ehtineet kukkia ja siementää, ja on hyvä hetki niittää, Hammarström vastaa.
Niittojäte haravoidaan pois, jotta se ei maatuisi ja ravitsisi maata. Ravinteikkaan maan valtaavat nopeasti voimakkaammat lajit, jotka peittävät alleen ne kasvit, joita pitäisi säilyttää.
Paikalta on aiemmin kaadettu puita ja raivattu pensaikkoa, ja sitä työtä on tarkoitus jatkaa.
Kanta-Kaarinan ensimmäinen perinnemaisematalkoo
Kanta-Kaarinan puolella on silloin tällöin pyydetty asukkaita vieraslajitalkoisiin, mutta varsinaisia perinnemaisematalkoita ei ole ollut. Osasyy on, että kanta-Kaarinassa monet vanhat niityt ovat jääneet rakennusten, teiden ja muun yhdyskuntarakentamisen alle.
Jäljelle jääneitä palasia aiotaan nyt hoitaa, ja talkoita yritetään jatkossa järjestää vuosittain.
Voivalan keto valikoitui ensimmäiseksi talkoopaikaksi siksi, että 110-tien varressa se sijaitsee niin näyttävässä paikassa, että siitä toivotaan edustavaa kukkaniittyä jo kaupunkikuvan vuoksi. Myös Ladjakoskella ja Parkinmäellä Mattelmäessä kaivattaisiin viikatetta.
– Liikaa väkeä ei ole niittotalkoissa Piikkiössä koskaan ollut. Mukaan kaivataan paljon tekijöitä, miettii Hammarström.
Pieni sade ei haittaa, mutta rajuilmalla talkoita siirretään.
Perinnemaisematalkoot 7.9. klo 17.30–19.30 Voivalan kedolla. Paikka on Nummenniityntien päässä, Uudenmaantien alikulkutunnelin pohjoispuolella. Tarjolla on pientä virvoketta. Saavu mieluiten paikalle jalan tai pyörällä. Valaisin Grönlundin pihalle on luvallista jättää auto, Nummenniityntien päähän ei.
