Miksi Littoisissa saadaan katsomot täyteen mutta Kaarinassa ei? – LTU:n kotiotteluita seuraa keskimäärin yli sata katsojaa

0
Mikko Känkänen (alhaalla edessä) ja vieressä istuva Arto Laine kehuvat LTU:n ottelutapahtumien tunnelmaa. Myös Mikon poika Topias on asettunut yläriville seuraamaan paikallisottelua.

Lämmin syyskuinen perjantai on kääntymässä hiljalleen iltaan, ja auringonsäteet valaisevat Littoisissa enää jalkapallokentän taustaksi kohoavan Verkatehtaan vaikuttavan kellotornin. Vaikkeivat lämpöasteet kentän laidalla kohoa enää ihan samoihin lukemiin kuin vielä iltapäivällä saati keskikesän helteissä, on tunnelmassa silti poikkeuksellisen paljon lämpöä.

Alkamassa on jalkapallon miesten Vitosen paikallispeli Littoisten Työväen Urheilijoiden ja Piikkiön Palloseuran välillä, ja se on tuntunut lämmittävän ainakin kentälle valuvasta yleisömäärästä päätellen ison osan littoislaisista liikkeelle.

– Katsojamäärä on vaihdellut tällä kaudella 100–160 katsojan välillä. Saa nähdä, meneekö kauden ennätys tänään rikki, myhäilee kioskin edessä ottelutapahtumaa yhdessä perheensä kanssa järjestelevä Reijo Nartamo.

Nartamo on LTU:n miesten edustusjoukkueen joukkueenjohtaja, mutta samalla aktiivinen puuhamies koko seurassa. Kuten tavallista, Nartamo on houkutellut poikansa makkaranpaistoon, kun vaimo puolestaan pitää kioskia ottelun ajan.

– Kolmesta viiteen vapaaehtoista on yleensä mukana, jotta saadaan tarvittavat palvelut varmistettua ja sarjatasoon nähden laadukas ottelutapahtuma tehtyä. Kuulutukset, makkaraa, kahvia sekä muuta makeaa purtavaa ja juotavaa. Se on ihan ehdoton minimi, Nartamo kertaa.

Eikä makkaraksi käy mikä tahansa ”jauhomakkara”.

– Niin kauan kun minä näitä ottelutapahtumia olen järjestämässä, niin grillissä paistuu joko HK:n Kabanossi tai Atrian Wilhem, Nartamo naurahtaa.

KaaPon haastaja – Ainakin yleisössä



Syy, miksi Kaarina-lehti on saapunut Littoisiin, ei ole kuitenkaan a-luokan makkara, vaan yleisö. Se on herättänyt huomiota viimeistään jo tällä kaudella laajemminkin kuin vain Verkatehtaan juurella. Viime kaudella yleisömäärät hipoivat parhaimmillaan kahta sataa, ja tälläkin kaudella satasen paremmalle puolelle on päästy jokaisessa kotipelissä.

Vertailun vuoksi esimerkiksi Kakkosen KaaPo on houkutellut kotipeleihinsä elo-syyskuun aikana keskimäärin runsaat 150 katsojaa. Yleisömäärissä mitattuna siis Vitosen LTU haastaa koko Kaarinan ylpeyden.

– Kyllä siinä herkästi miettii, tehdäänkö asioita ottelutapahtuman näkökulmasta oikein. Se vaatii kuitenkin pitkäjänteistä työtä, että väki saadaan liikkeelle ja se paikallinen joukkue koetaan omaksi. Täällä töitä on nyt tehty muutama vuosi yleisön löytämiseksi, ja se alkoi tuottaa viime kaudella hedelmää. Ottelumainoksia someen, kannatuskausikorttien myymistä, seuran omien junioreiden aktivoimista ja niin edelleen, Nartamo listaa.

Nartamo on itse pelannut LTU:n edustusjoukkueessa muun muassa Kolmosen tasolla 1980- ja 1990-luvuilla, ja tuolloin peleissä kävi hänen mukaansa ”tutut sata katsojaa”.

– Se mainittiin ihan lehtijutuissakin, että Littoisissa oli aina paikalla tutut sata katsojaa. Jotain sellaista on haluttu palauttaa, ja aika hyvin on onnistuttukin, ellei jopa paremmin, Nartamo hymyilee.

Nimikirjoituksia lapsille



Vielä muutama minuutti ennen ottelun alkua tapahtuu jotain sellaista, jota harvemmin näkee enää ylemmilläkään sarjatasoilla: Muutama lapsi on saapunut pukukoppien edustalle pyytämään LTU:n hyökkääjä Olli Mäenpäältä nimikirjoitusta.

– Onhan se siistiä, mitäpä siihen voi muuta sanoa. Iso juttu pelaajalle, ja iso syy miksi täällä on niin kiva pelata, Mäenpää hymähtää signeerattuaan lasten muistiot.

Itse ottelussa LTU on kuskin paikalla ensimmäisen vartin jälkeen ja karkaa tauolle selvässä 3–1-johdossa kotiyleisön iloksi. Katsomossa peliä jännittävät muiden littoislaisten seassa myös isä Mikko ja poika Topias Känkänen .

– Ei nyt ihan joka pelissä ole käyty, mutta useammassa kuitenkin. Viihdyttäviä pelejä, mikäs täällä on ollessa. Kiva, että muutenkin yleisö on alkanut löytää paremmin ja paremmin peleihin, Mikko Känkänen sanoo.

Arto Laine puolestaan on katsomossa ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Yritystä toki on ollut aiemminkin.

– Pienen lapsen kanssa on vähän haastavaa päästä vielä katsomaan pelejä, ja kerran aiemmin olimme jo kentällä asti, mutta sitten piti lähteä takaisin kotiin. Mutta pikkuhiljaa ja tulevina vuosina varmasti useammin, Laine miettii.

Ennätys haihtuu panoksettomuuteen



Puoliajalla Nartamo saa tiedon illan yleisömäärästä: alkavan syksyn koleudesta huolimatta paikallispeli on houkutellut paikalle jälleen lähemmäs 150 katsojaa.

– 136 taisi olla tarkka lukema, jonka sain. Ihan tyytyväinen voi olla, vaikkei ennätys mennytkään rikki. Ehkä se jo vähän syö intoa, koska PiPS on ehtinyt varmistaa sarjan voiton eikä sillä tavalla panosta enää ole, Nartamo miettii.

Panosta tai ei, makkara ja kahvi tekevät todellakin kauppansa Littoisten kolenevassa illassa. Jono on pian toistakymmentä metriä pitkä, ja Nartamon pojat saavat laittaa parastaan, jotta kaikki ehtivät saamaan oman a-luokan lihakääryleensä ennen toisen puoliajan alkua.

Toisella puoliajalla LTU jatkaa siitä, mihin ensimmäisellä jäi, hallitsee kenttätapahtumia ja voittaa ottelun lopulta selvin 4–1-lukemin.

Littoislaista jalkapalloherkkua totisesti koko rahalla.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän