Puute oppikirjoista herättää huolta Kaarinassa. Kaikki alakoulun oppilaat eivät saa käyttöönsä esimerkiksi omia kielten tehtäväkirjoja, vaan kirjat kierrätetään seuraaville luokille. Tämä tarkoittaa, ettei tehtäväkirjoihin saa tehdä mitään merkintöjä.
– Onhan se aika mahdotonta oppimista, jos ensin joutuu kopioimaan ristikon vihkoon ja vasta sen jälkeen voi lähteä ratkaisemaan sitä, kaupunginvaltuutettu Essi Hiltunen (sd.) kuvailee.
SDP teki toissaviikolla valtuustoaloitteen koulujen oppikirjatilanteen selvittämiseksi. Itsekin opettajana työskentelevä Hiltunen kertoo demariryhmän saaneen asiasta viestejä vanhemmilta ja opettajilta.
Viestien perusteella oppilaat ovat Kaarinassa eriarvoisessa asemassa. Koulujen tiukat budjetit ovat ajaneet tilanteisiin, joissa kaikille oppilaille ei riitä tarvittavia oppikirjoja tai -materiaaleja. Aloitteen mukaan kaikilla opettajilla ei myöskään ole mahdollisuutta vaikuttaa käyttämäänsä opetusmateriaaliin.
SDP haluaa, että koulujen oppimateriaalitilanne ja -tarve selvitetään ja puuttuvat materiaalit hankitaan ensi lukuvuodeksi. Hiltunen muistuttaa, että Suomessa kaikilla opettajilla pitäisi olla pedagoginen vapaus, joka käsittää myös oikeuden valita opetusmateriaalit.
– Digiaineisto on yksi tapa opettaa oppia. Kaikille opettajille, oppijoille ja oppiaineille se ei kuitenkaan sovi, hän huomauttaa.
Oppilaiden ei kuulu maksaa kirjoista
Johtava rehtori Emmi Virtanen vahvistaa oppimateriaalien herättäneen tänä syksynä keskustelua. Hänen saamansa palautteet koskevat Piikkiön yhtenäiskoulua, jossa huoltajia oli virheellisesti ohjeistettu hankkimaan itse oppikirja.
– Näin ei luonnollisesti tule toimia, sillä perusopetus on oppilaille täysin maksutonta, Virtanen linjaa.
Pääsääntöisesti oppilailla on Kaarinan kouluissa käytössään omat harjoituskirjat. Piikkiön ja Valkeavuoren yhtenäiskouluissa harjoituskirjoja on päätetty kierrättää joissakin aineissa. Harjoituskirjojen kierrättäminen koskee osaa isommista oppilaista.
Virtanen pitää tärkeänä, että oppimateriaaleista keskustellaan kouluissa yhteisesti, jotta myös opettajien näkemykset tulevat kuulluksi.
– Kaikkien toiveita ei voida täyttää samanaikaisesti, mutta asiasta pitäisi pystyä löytämään yhteinen näkemys. Yleensä kouluissa on käytäntönä, että samaan aineen opettajilla tai luokkatasolla on yhtenevä materiaali, mikä tukee esimerkiksi yhteisopettajuutta ja laaja-alaista erityisopetusta muun opetuksen yhteydessä, Virtanen taustoittaa.
Piikkiön yhtenäiskoulussa päädyttiin oppimateriaaleista nousseen keskustelun jälkeen hankkimaan englannin tehtäväkirjat 5.-luokkalaisille täksi lukuvuodeksi. Asiaa tarkastellaan perusopetuksen vs. rehtorin Anu Roosin mukaan ensi syksyn osalta uudestaan.
Materiaalimäärärahat riittävät
Koulut saavat määrärahojen puitteissa päättää itse omista oppimateriaaleistaan – myös siitä, käytetäänkö jossakin aineesta perinteistä oppikirjaa vai sähköisiä materiaaleja.
Kouluilla on tietty potti rahaa käytettävissä oppikirjoihin ja sen pohjalta käydään vuosittain keskustelua, mitä kirjoja hankitaan. Toisinaan tämä tarkoittaa Virtasen mukaan kompromisseja sen suhteen, mitä kirjasarjoja pystytään minäkin vuonna uusimaan.
– Sähköinen materiaali ei syö printtimateriaalia, mutta kaikkea ei voida hankkia, vaan punnintaa tulee tehdä, hän sanoo.
Hänen käsityksensä on, että oppikirjoihin varatut määrärahat ovat lähtökohtaisesti riittäneet hyvin.
Periaatteessa koulut voivat käyttää materiaalihankintoihin tarkoitettuja rahoja myös muuhun tarkoitukseen, mutta Virtanen ei usko tätä tapahtuvan Kaarinassa.
