Vastikään täysikäisyyden saavuttanut juniorimme toi kaksi ystävää perjantai-illan pihvi-illallisellemme.
Koska väkeä oli enemmän, olin varannut kahta punaviiniä maisteltavaksi, jos vaikka rypäleet ja viinit kiinnostavat. Cabernet Sauvignon ja Zinfandel olivat tarjolla. Juniori sai tehdä tomaatti-sipuli-mozzarella-salaatin. Oli sitä myöten enemmän osallinen isäntänä.
Pihvit olivat OK, viinitkin melko hyvät ja riittävän erilaiset, salaatti tasapainoinen, mutta tietysti pääosassa olivat ihmiset ja keskustelut: tasavertaiset keskustelut, joissa ei ole aikuisia ja lapsia vaan aikuisia.
Omaa asennetta jouduin säätämään niin, että se keskustelu tosiaan on aikuiselta aikuiselle, ilman rooleja ja isällistä asennetta.
Kun vieraat kumpikin harrastavat urheilua, oli minulla valmentajana upea mahdollisuus neutraalissa tilanteessa kysellä, millainen on ihannevalmentaja, mitä hän tekee oikein. Äijät saivat olla rehellisiä, ja sain paljon ajateltavaa analyyttisten kaverien mielipiteistä. Kyseleminen antaa usein enemmän kuin hyvää tarkoittavien totuuksien laukominen. Oli oppia tarjolla.
Seuraavaksi juteltiin Internetistä ja sen mielestäni täysin naurettavista tubettajista, joilla suu käy mutta mitään sanottavaa ei ole. Naureskelivat, sekä juniori että vieraat. En ollut tajunnut kyseisten tubettajatähtien yleisön olevan aika paljon nuorempia kuin vieraani, ennen kuin muistuttivat. Niin, he olivat jo aikuisia.
Oli mielenkiintoista seurata myös heidän keskinäisiä keskustelujaan ja rauhassa tarkkailla erilaisia arvoja ja erisävyisiä suhtautumisia ajan ilmiöihin.
Tärkein opetus oli kaiken kaikkiaan se, että kuunteleminen saattaa antaa enemmän kuin se, että ottaa maailmaa nähneen roolin. Se maailma kun on jo pitkälti historiaa. Senkin hahmottamisessa on matkan varrella tullut itse kullekin virheitä. Tämä sukupolvi on astumassa remmiin, paras nyt vaan hyväksyä se.
Pojilla muuten on omissa grillijuhlissaan yleensä argentiinalaista Malbecia. Kelpo viini sekin.
Pekka Tenhonen