Littoistenjärveltä puhaltava syysmyrsky heiluttaa Leporanta-nimisen talon pihalla villiintynyttä vesakkoa. Tuuli paiskoo pisaroita mustuneisiin seinälautoihin, joita suojaava maalipinta on osittain varissut.
Leporannan takana, kallion päällä kohoaa vuonna 1897 rakennettu upea Furubergin huvila, jonka suojassa sadat littoislaislapset ovat nukkuneet päiväunensa. Viimeisten päiväkotilaisten leikit hiljenivät talossa seitsemän vuotta sitten, minkä jälkeen huvila ja Leporanta ovat seisseet autioina.
– Paikka on herättänyt kiinnostusta, ja vieressä oleva Seurapirtti saatiin myytyä. Huvilan ja Leporannan tarvitsemat suuret remontit pelottavat kuitenkin ostajia, Kaarinan kaupungin maankäyttöinsinööri Henna Correia Noca kertoo.
Lisäksi sen enempää Leporantaa kuin Furubergin huvilaa ei saa muuttaa ulkoa päin, sillä ne ovat molemmat suojeltuja rakennuksia. Paikalla on rikas historia.
Littoisissa pestiin Turun likapyykki
Littoistenjärven ranta Kaarinan puolella oli kuin Ruissalo 1900-luvun alussa, sillä varakkaat turkulaiset rakennuttivat sinne huviloita. Furubergistä ja Leporannasta ei tullut kuitenkaan lomakeidasta.
M. Hampf alkoi pyörittää siellä ”Littoisten Pesolaitosta”. Ilmoituksella Turun Sanomissa 21.8.1910 Hampf etsi pyykin vetäjättäriä, manglaajattaria ja pesijättäriä. Likapyykkiä tuotiin Turusta asti pestäväksi Littoisiin, ja palveluun kuului myös vaatteiden silitys ja kuljetus takaisin koteihin.
Samoihin aikoihin maisemissa hyörivät myös turkulainen maalarimestari John Ullstedt ja liikemies Emil Carlsson. He perustivat Littoisiin pienen säilyketehtaan vuonna 1909.
Seuraavana kesänä Furubergissä sattui pitkin järveä näkynyt onnettomuus. Huvilan koko kolmas kerros tuhoutui tulipalossa. Sammutustöihin saapui ensimmäisenä Verkatehtaan palokunta höyryruiskuineen (Uusi Aura 26.7.1910).
Littoisten pesulaitos oli vakuutettu, ja se remontoitiin. Yritystä laajennettiin uusilla kuivauskentillä. Turkulaisrouviin haluttiin tehdä vaikutus, sillä pyykkien mainostettiin tuoksuvan raikkaalta maalaisilmalta.
Sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta pesulaitos lopetti toimintansa. F. M. Sandholm huutokauppasi A. B. Furubergin pesukoneet ja höyrymankelit vuonna 1919. Littoistenjärven rannalla toimeliaisuus ei kuitenkaan hyytynyt, sillä Sandholmilla oli mielessään muita suunnitelmia.
Maankuluja kalasäilykkeitä
Sandholm ja Ullstedt alkoivat toden teolla kehittää Littoisiin kalatehdasta, joka rekisteröitiin vuonna 1919 osakeyhtiö A. B. Åbo Konserfabrikiksi (Turun Säilyketehtaaksi). Tehtaassa oli noin 30 työntekijää, ja rakennukset lisääntyivät. Littoisiin hankittiin alan moderneimpia koneita, joilla pystyi parhaimmillaan täyttämään jopa 700 purkkia tunnissa. Kalaa tuotiin muun muassa Ruotsista ja Norjasta, ellei kotimaista ollut saatavilla.
Littoisten tuotteet kävivät hyvin kaupaksi, ja toiminta laajeni aikansa suurteollisuudeksi. Tehtaalla valmistettiin muun muassa ”Anjovista hummerikastikkeessa, Osterianjovista, Kahvelipaloja tomaattikastikkeessa ja Hovimestarisilliä”.
Tuotteita myytiin Suomen lisäksi ainakin Saksassa ja Tanskassa. Yrityksellä oli toimipisteitä Littoisten lisäksi muuallakin (Åbo Underrättelser 13.12.1924, 22.12.1925).
Kalatehdas ja verkatehdas riidoissa
Kaikki paikalliset eivät olleet tyytyväisiä sillintuoksuun. Littoinen Oy eli Verkatehdas valitti Säilyketehtaan jätteiden pilaavan järviveden. Kun sopua ei syntynyt, mentiin käräjille.
– Verkatehtaalla varjeltiin Littoistenjärven vettä, jolla kankaat pestiin. Tehtaan omat jätevedet menivät Väriojaan, joka laski Piikkiönlahteen, Verkatehtaan historiaan perehtynyt Eeva Turpeinen kertoo.
Verkatehdas veti kiistassa pidemmän korren viimeistään vuonna 1942, kun Furuberg Oy joutui konkurssiin. Littoinen osti Furubergin kiinteistön 684 000 markalla (ÅU 6.5.1942). Nykyrahassa summa vastaa noin 154 000 euroa.
Nyt Kaarinan kaupunki myy Leporantaa tontteineen 300 000 eurolla ja Furubergin huvilaa tontteineen 290 000 eurolla.
Päiväkoti oli sodan seuraus
Kun miehet kävivät toista maailmasotaa, yhä enemmän naisia tarvittiin töihin Verkatehtaalle. Samalla lasten päivähoidon tarve lisääntyi ja Furubergin huvila muutettiin lastenseimeksi.
Leporannasta tehtiin vanhainkoti. Sen toisessa päässä oli yleinen sauna ja toisessa putka. Terveyssisar Torma piti vastaanottoa päiväkodin yläkerrassa.
– Naiset saivat käydä imettämässä työpäivän aikana lapsiaan, Littoisten päiväkodin entinen johtaja Mika Pyy kertoo.
Vuonna 1958 Kaarinan kaupunki otti päiväkodin hoitoonsa. Alkuaikoina lasten sängyt tuotiin pihalle, sillä Arvo Ylpön oppien mukaan päiväunien nukkuminen ulkona karaisi. Lapset saivat talon puolesta vaatteet.
– Littoisten päiväkodin historiasta voisi kirjoittaa vaikka väitöskirjan. Alkuaikoina toiminta oli autoritääristä ja vahvasti hoidollista. Vapaan kasvatuksen aika alkoi 1960-luvulla, ja nykyään päivähoito on opetuskeskeistä.
Pyy on kerännyt talteen päiväkodin aikaista historiaa ja kumoaa kertaheitolla väitteen autiosta huvilasta.
– Ullakolla asuu Tipsuli-tonttu, jonka voivat yhä nähdä kaikki, jotka vähänkin uskovat joulupukkiin. Tipsuli jätti ennen joulua yllätyksiä päiväkodin lapsille. Toivon, että paikka saa uudet asukkaat ja Tipsuli-tonttu seuraa, Pyy kommentoi.
Teksti ja kuvat: Sari Järvinen
