Lauantain 26.11.1999 kohdalta sattui silmiini seminaarin aihe ”Jottain tarttis tehdä eli miten ikääntyminen käännetään voitoksi”. Näkökulma oli positiivinen ja toiveikas – ikääntymisen voi kääntää voitoksi! Ei pelkkää vaikerointia taakasta, jonka ikääntyvät yhteiskunnalle aiheuttavat, vaan ajatuksen siitä, että ikääntyvistä voi olla jotakin iloa ja hyötyä sekä itselle että muille.
Gerontologian ja kansanterveystieteen professori Taina Rantasen mukaan ikääntyminen, vanheneminen ja vanhuus ovat eri asioita. Ikääntyminen tarkoittaa iän karttumista, mikä alkaa syntymästä. Vanheneminen taas on elimistön asteittaista toimintojen heikkenemistä, mikä johtaa kuolemaan. Vanhuksia olemme vasta, kun terveytemme hiipuu, tarvitsemme hoivaa ja hyvinvointimme heikkenee merkittävästi. Rantasen mukaan tästä näkökulmasta Suomessa vanhuus alkaa noin 80-vuoden iässä. 60–80-vuotiaat ovat myöhäiskeski-ikäisiä.
Ikääntyminen koskee meitä kaikkia, vauvasta vaariin. Jokainen voi läpi elämänsä vaikuttaa siihen, miten ikääntyy.
Onnistuneessa ikääntymisessä ei ole kysymys vuosista, vaan toimintakyvyn säilyttämisestä. Toimintakyky ei tarkoita sairauksien puuttumista. Vanhetessa erilaisia kremppoja ilmaantuu. Haasteena on tulla toimeen niiden kanssa. Toimintakyvyn ylläpitämisessä kokemuksella ja oikealla asenteella on suuri merkitys. Missään elämänsä vaiheessa ei tarvitse ajatella, että tuota en enää opi tai tuota minun ei kannata yrittää.
Keinoja toki joutuu miettimään. Seitsemänkymppinen lenkkeillee, oppii ja katselee elämää toisin kuin kaksikymppinen, mutta näkökulmat eivät ole toisiaan pois sulkevia vaan toisiaan täydentäviä. Siksi on hyödyllistä ja rakentavaa ikääntyä yhdessä.
Marja-Helena Salmio
varapuheenjohtaja
SPR, Kaarinan osasto