Pahimus: Seitsemänsataa sisustustyynyä kuussa

Meni nykyään sitten ruokakauppaan, rautakauppaan, putkikauppaan, halpakauppaan, ökykauppaan, ekokauppaan, kukkakauppaan tahi nettikauppaan, heti kättelyssä tyrkyllä on sisustustyynyjä, sisustuskoreja ja lyhtyjä. Pahimus on päätellyt, että ihmiset syövät niitä. Mitenkään muuten ei voi selittää sitä, miten tyynyillä, koreilla ja lyhdyillä selvästi on niin kova menekki, että kaikkien kauppojen kannattaa esitellä niitä paraatipaikoilla.

Mitä kodeissa oikein tapahtuu sisustustyynyille, koreille ja lyhdyille? Sytyttävätkö perheenäidit ne palamaan, niitä kun myydään usein kynttilöiden kanssa? Konmaritetaanko ne heti niin, että sisustaja saa kehua luopuneensa turhista tavaroista? Onko aika-paikka-avaruudessa aukko, joka imee toiseen todellisuuteen tyynyjä, koreja ja lyhtyjä (pesukoneeseen kadonneiden sukkien lisäksi)?

Kätevä emäntä on voinut tietenkin askarrella niistä jotain. Lyhdystä voi helposti tehdä hauskan korin, ja korista voi valmistaa kauniin lyhdyn. Tyyny voi toimia pään- tai istuinalusena. Tosin varsinaisesti ne eivät tällä tavoin katoa niin että olisi pakko ostaa jatkuvasti lisää, toisin kuin maito, suklaa ja ruuvimeisselit.

Toisaalta, myydään sitä kaupoissa selleriä ja minttusuklaatakin, vaikka ei Pahimus tiedä, kuka niitä ostaa. Hän haluaisi vain vielä nähdä sen kodin, johon on ehdottomasti tarvittu kaksisataa koria, viisikymmentäkolme lyhtyä ja seitsemänsataa sisustustyynyä. Kuussa.