Näin totesi kansanedustaja Saara-Sofia Sirén Kaarina-salissa viime viikolla järjestetyssä keskustelutilaisuudessa koulukiusaamisesta.
Keskustelu oli osa Johanna Karen valokuvanäyttelyä ”Minuunkin sattui” ja tapahtuman järjesti Kaarina Kokoomusnaiset. Sirénin ja Karen lisäksi mukana olivat Kaarinan nuorisovaltuuston puheenjohtaja Rasmus Hakala sekä Kotimäen koulun rehtori Katariina Kavantola. Tilaisuuden juonsi sivistyslautakunnan puheenjohtaja Malla Rannikko-Laine (kok.).
Sirénin mukaan koulukiusaaminen voidaan lopettaa, mikä on erittäin vaikeaa, koska selkeää kiusaajaa ja kiusattua ei edes aina välttämättä ole. Hänen kokemuksensa mukaan nykyiset toimet eivät ole riittäviä.
Tuleeko koulukiusaaminen ilmi?
Uutiset koulukiusaamisesta eivät anna koko kuvaa ongelmasta, sillä yleensä uutisoidaan vain pahimmista tapauksista. Lievempiäkin tapauksia on paljon.
– Koulukiusaamisesta pitää toitottaa niin kauan kuin sitä tapahtuu, pohti Rasmus Hakala.
Katariina Kavantola kertoi, että lapset ja nuoret eivät kouluterveyskyselyiden mukaan halua aina edes kertoa kiusaamisestaan opettajalle.
Kaikesta kiusaamisesta täytyy aina kertoa jollekin, ja kaikki kiusaaminen on aina väärin, painotti Hakala.
– Ei ole mitään peruskiusaamista.
Saara-Sofia Sirénin mielestä on eri asia, onko kiusaamisen kohteena lapsi vai aikuinen, koska lapsilla ei ole samanlaista kokemusta tai mahdollisuuksia puuttua kiusaamiseen koulussa kuin esimerkiksi aikuisilla työpaikalla.
Keinoja kiusaamisen lopettamiseen?
– Jos koulukiusaamiseen olisi yksittäinen ratkaisu, jolla se saataisiin loppumaan, olisi se jo varmasti tehty, toteaa Saara-Sofia Sirén.
Opettajilla ja kouluilla ei Sirénin mukaan ole riittäviä välineitä kiusaamisen lopettamiseen. Myöskään virkavallalla ei ole riittäviä resursseja tai kommunikaatiota koulujen kanssa suurempien tapausten selvittämiseen.
– Tarvitaan monenlaisia ja -tasoisia keinoja ongelman ratkaisemiseksi.
Katariina Kavantola puolestaan totesi, että kiusaamista on aina, kun jossain on joukko ihmisiä. Hänen mielestään ennaltaehkäisevät toimet, kuten tukioppilaat, ovat paras keino kiusaamista vastaan. Välillä myös pelkkä asiasta huomauttaminen saattaa riittää.
– Meillä oli kerran tilanne, jossa kaksi tyttöä kiusasi yhtä uutta tyttöä. Minä sitten huomautin näille kahdelle siitä, mitä he tekevät, sen jälkeen se loppui.
Johanna Karen mielestä kiusaaminen on aina rikos ja siitä pitää joutua vastuuseen.
Minkä pitäisi muuttua?
Katariina Kavantola toivoo poliisille lisää resursseja, koska tällä hetkellä koulussa tehtyjen rikosilmoitusten käsittelyyn ottaminen saattaa kestää lähes vuoden.
– Se on nuoren elämässä liian pitkä aika.
Tilanteissa, joissa kiusattu on joutunut vaihtamaan koulua, on ratkaisu aina ollut kiusatun oma valinta eikä koulun.
– Toisin kuin työpaikoilta, koulusta ei voi irtisanoa oppilaita, hän toteaa.
On kuitenkin olemassa lakialoite siitä, että olisi mahdollista saada kiusaaja vaihtamaan koulua kiusatun sijasta. Se pykälä ei vain ole ainakaan vielä päätynyt lakiin asti, kertoo Sirén. Lakiin on myös tarkoitus saada kouluille enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa koulun ulkopuoliseen kiusaamiseen, vaikkei sen pitäisikään olla ainoastaan koulun tehtävä. Kiusaamisen ennaltaehkäisyä pitäisi kohdistaa varhaiskasvatukseen.
Riitta Nissilä yleisöstä miettii myös, että esimerkiksi oppimisvaikeuksista kärsiville pitäisi saada tukea mahdollisimman aikaisin ja havaita suurempi riski kiusatuksi tulemiselle.
Rasmus Hakalan mielestä olisi tärkeää, että aikuiset näyttäisivät oikeanlaista esimerkkiä.
– Jos aikuiset näyttävät esimerkkiä kiusaamisesta, niin miten lapset voivat koskaan toimia paremmin?
Hakala kertoi myös, että nuorisovaltuusto on juuri perustanut ”Kaarinan nuorisovaltuuston kiusaamisen vastaisen työryhmän”, joka pyrkii tekemään tiukkojakin toimija koulukiusaamisen lopettamiseksi.
– Kaikkien täytyy tehdä kaikkensa, jotta koulukiusaaminen loppuu, tiivistää Hakala.
Keskustelua syntyi paljon ja yleisökysymyksiä olisi riittänyt vielä keskusteluun varatun ajan ylikin.
Artikkelin kirjoitti ja kuvat otti Piikkiön yhtenäiskoulun oppilas Roope Tuomola, joka teki jutun Kaarina-lehden TET-harjoittelussa.
