Tuolloin pahoinpitelyt syyllistettiin lapseen ja kotiin eli meissä oli jotain vikaa. Jos lapsi oli pahoinpidelty välitunnilla ja hän käyttäytyi levottomasti oppitunnilla, niin ’ammattikasvattajat’ miettivät, miten lapsi diagnosoidaan ja vanhemmat vastuutetaan koulun tapahtumista. Jos lapsi oli puolustautunut lyömällä kiusaajaryhmän jäsentä takaisin, lapsi oli koulun aikuisten mielestä väkivaltainen
Silloinen Piispanlähteen rehtori kiisti kiusausepäilyt tömäkästi: ”Kaarinan kouluissa kiusaamista ei ole.” Nyt luen taas samaa juttua Kaarina-lehdestä, joten kouluun aiemmin pesiytynyt kulttuuri on pysynyt (KaLe 16.11.2022). Turun Sanomat uutisoi Piispanlähteen koulun väkivallasta (18.11.2022), joten kiitos nykyiselle rehtorille siitä, että asiasta on edes pakko puhua. Itse annoin haastattelun kiusaamisaiheeseen nimimerkillä asian arkaluontoisuuden vuoksi Turun Sanomille 7.2.2016. Ikävää, että koulukulttuuria ei ole saatu muutettua.
Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään koulusta. Omassa tapauksessamme teimme kantelut Kaarinan sivistyslautakuntaan ja aluehallintovirastoon. (silloin Länsi-Suomen lääninhallitukseen). Vastineena saimme ympäripyöreitä vastauksia, ettei mitään rikosta ole tapahtunut, vaikka turvallista oppimisympäristöä ei ole lapselle taattu. Lisäksi saimme maksettavaksi 72 euron käsittelymaksun. Avista sain puhelinkyselystä lisävastaukseksi, että ’opettajilla täytyy olla lainsuoja’. Nähtävästi yhteiskunnan mielestä lapsilla ei lainsuojaa tarvitse olla.
Suomessa on oppivelvollisuus – itse olen pitänyt sitä oikeutena ja mahdollisuutena. Vanhempina mekin lähetimme lapsemme kouluun ja ajattelimme, että siellä on aikuisia, jotka opettavat ja suojelevat. Piispanlähteellä tämä ei toteutunut. Piispanlähteestä huolimatta lapsemme ovat opiskelleet tutkinnot ja ovat kiinni työelämässä.
Ilona Lehtinen
