Iida Rauman alkuvuonna ilmestynyt, koulukiusaamista Kaarinassa käsittelevä romaani Hävitys – Tapauskertomus pääsi kisaamaan Suomen tunnetuimmasta kirjallisuuspalkinnosta, Finlandia-palkinnosta.
Iida Rauma, Hävitys on selvästi kolahtanut ihmisiin. Mitä olet mieltä, miksi?
– Hävityksen vastaanotto on tosiaan ollut isompaa kuin edellisillä romaaneillani. Ehkä koulukiusaamisen aihe osui johonkin, joka puhuttaa ihmisiä. Itse koen, että Hävitys on pääteokseni.
Mitä Finlandia-ehdokkuus on muuttanut elämässäsi?
– Median yhteydenottoja ja esiintymispyyntöjä on enemmän, ja kirjakaupat ovat tilanneet paljon Hävitystä. Ramppaan nyt ympäri maakuntia puhumassa. On ollut kivaa nähdä lukijoita, sillä kirjailijan työ on muuten hyvin yksinäistä.
Olen saanut aiemmista romaaneista Kalevi Jäntin palkinnon ja Tulenkantaja-palkinnon, mutta Finlandian tuoma näkyvyys on ihan eri luokkaa.
Uuden kirjan elinkaari on nykyään lyhyt, vain pari kolme kuukautta. Olen todella iloinen, että alkuvuonna julkaistu kirja on yhä esillä.
Kaarina on romaanissasi kammottava. Kuvailet Kaarinaa esimerkiksi kystaksi suuremman kaupungin kyljessä sekä mustaksi aukoksi, jolla on voima repiä ydintä myöten hajalle. Mitä haluaisit nyt sanoa kaarinalaisille?
– Vaikka romaanissa puhutaan Kaarinasta, se ei ole kirja Kaarinasta. Tahdoin tapauskertomuksen avulla kertoa laajasta ilmiöstä, lapsiin kohdistuvasta sorrosta, joka ei palaudu vain Kaarinaan. Kyseessä olisi voinut olla mikä tahansa muu pikkukaupunki Suomessa, mutta halusin hyödyntää omia kokemuksiani ja henkilöhistoriaani, jotta koulukiusaamisen kokemusta ei voitaisi kiistää. Kaarina valikoitui paikaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että tämä on minun kotipaikkakuntani.
Sellainen jännä kuvio Hävitykseen muuten liittyy, että kun siitä tehtiin äänikirjaa, epäilin, löytyykö sille sopivaa lukijaa. Kirja on hyvin vaikea ääneen luettavaksi, enkä edes itse pysty lukemaan sitä nauhalle. Kustantamo löysi kaarinalaisen Karoliina Niskasen, joka teki superhyvää työtä ja tunsi myös omakohtaisesti sen maailman, josta kirjoitin.
Koetko itsesi kaarinalaiseksi?
– En oikeastaan, vaan littoislaiseksi. Littoinen on minulle hyvin rakas alue. Voisin lähteä ajamaan Suur-Littoisten politiikkaa, jossa Littoinen yhdistetään!
Kirjoitat jo seuraavaa romaania. Käsitteleekö sekin Kaarinaa?
– Ei! Kaarinan ei tarvitse pelätä. Kirjani ei liity millään lailla Kaarinaan. Tai ehkä aavistuksen…
Teen parhaillaan taustatutkimusta uutta romaania varten. En koskaan paljasta etukäteen, mitä seuraava romaani käsittelee. Minä ja kirjailijana työskentelevä kumppanini emme paljasta näitä edes toisillemme, vaan kätkemme taustatyöhön tarvitut kirjat toisiltamme.
Finlandia-voittaja julkistetaan kuuden ehdokkaan joukosta 30.11. Voittajan valitsee piispa Mari Leppänen. Lisäksi yleisö voi osallistua verkossa Lukijoiden suosikki -äänestykseen.