Kielo, tuo lehdoissa tuoksuva hento kukka, on Suomen kansalliskukka. Lehtometsässä kasvaa myös jykevä tammi, joka on nimetty Varsinais-Suomen maakuntakukaksi. Meillä Kaarinassa on upeita tammilehtoja ja komeita yksittäisiä puita ihan nähtävyydeksi asti: Piikkiön Niemenkulmalla kasvaa maamme suurimmaksi ja myös vanhimmaksi mainittu tuhatvuotinen Lyydikkylän tammi.
Tammivyöhykkeellä kun ollaan, oli luontevaa antaa Kaarinan, Paimion, Liedon ja Sauvon alueelle kehitetyn uuden retkeilyreitistön nimeksi Tammireitit. Kaarinassa Tammireittejä on mahdollista kiertää patikoiden tai pyöräillen – tai vaikka meloen Kuusistonsaaren ympäri. Taaperoita voi metsäpolulla viihdyttää etsimällä tammenterhoja kuin oravat konsanaan.
Kaarinan ikiomaa nimikkokukkaa, keltavuokkoa, saamme keväisin ihailla lehtomaisissa maisemissa muun muassa Rauhalinnassa, Kuusiston luontopolulla, Jauhosaaressa tai Piikkiön Salvelanrinteessä. Kun Kaarina-Seura vuosi sitten järjesti kotiseutumyssyn suunnittelukilpailun, voiton vei – mikäpä muu kuin Keltavuokko-myssy!
Piikkiö-Seura ehdotti aikanaan Piikkiön kunnan nimikkokukaksi hirvenputkea, jota kasvaa esimerkiksi Tuorlassa Myllyojan sillan pielessä. Melko harvinaisena kasvina se ei kuitenkaan saanut silloisessa kunnanhallituksessa riittävää kannatusta nimikkokukaksi.
Kielon voi narrata kukkimaan keskellä talvea, ja ennen vanhaan sitä käytettiinkin joulukukkana. Nyt vielä ennen maan jäätymistä taidankin kaivaa muutaman kielonjuurakon pihaltamme, niin saan kielontuoksua kotiin jouluksi.
Kaarinan nimikkolinnun, tiklin, voi talvella bongata vaikka Kuusiston Linnanraunioilla isotakiaisissa keikkumassa.
Kun kevät taas koittaa, on kiva lähteä luontopoluille kukkia ja puita tutkailemaan!
Lea Heinonen-Eerola
Kaarinan paikallisopas
