Inkluusiossa korostetaan erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden oikeutta kuulua tavallisiin yhteisöihin sen sijaan, että heidät sijoitettaisiin erillisiin palvelujärjestelmiin. Kouluissa inkluusio tarkoittaa lähinnä sitä, ettei erityistä tukea tarvitsevia oppilaita sijoiteta omiin luokkiinsa, vaan heidän koulutaipaleensa on pitkälti integroitu yleisopetukseen muiden oppilaiden tavoin.
Kaarinalaisessa Piispanlähteen koulussa on ollut syksyn aikana väkivaltatilanteita. Lehtiartikkelien mukaan kyse on ollut ensimmäisen luokan oppilaista. Rehtorin mukaan ”voidaan puhua lievästä väkivallasta”.
Kaarinalaisena veronmaksajana katson velvollisuudekseni puuttua asiaan suojellakseni läheisteni lapsia. Eräs heistä on kyseisessä koulussa 1. luokalla. Perheen kokemuksen mukaan kyseessä ovat vakavat pahoinpitelyt, vaikka rehtori jostain syystä arvioi toisin. Tilanne on kestämätön, kun asiaan eivät pysty puuttumaan nykyisten lakien puitteissa ainakaan opettajat.
Toisen läheiseni lapsella on vastaava kokemus Kaarinassa toisesta koulusta, ennen kuin pääsi siirtymään rauhallisempaan luokkaan. Hänen alkuperäisellä luokallaan oli useita erityistukea tarvitsevia oppilaita. Nämä aiheuttivat jatkuvaa häiriötä huutaen toistuvasti tiettyjä anatomiaa kuvaavia sanoja, piittaamatta kielloista. Rangaistusmahdollisuuksiahan kouluissa ei nykyisin juuri ole. Toista oli ennen, minun aikanani 60 vuotta sitten. Karttakepistä sai sormilleen. Kyllä kuri säilyi.
Lapsen tehtäväksi tuli muutaman muun oppilaan kanssa ohjata inkluusio-oppilaita. Luokassa oli kyllä kouluavustaja, mutta tämä ei riittänyt. Tätä kesti kaksi vuotta.
On selvää, että väkivaltaan syyllistyneen on heti asioiden alkuvaiheessa konkreettisesti tunnettava, että sellaiset teot eivät kuulu kouluelämään eivätkä elämään yleensäkään.
Itsekin aikanaan koulukiusattu
Kaarina-lehti julkaisee mielipidekirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä alaikäisten suojelemiseksi.
