Pääkirjoitus: 105 vuotta turvassa

0

Olen luonasi, kaipaava Äiti / joka ikävöit poikaasi / Suruviestiä odotat sieltä / missä tykit juuri pauhasi.

Säkeet ovat Riikka Varrosen, ja ne löytyvät Suomen Rauhanpuolustajien verkkosivuilta.

Helsingin Sanomien kolumnissa Annastiina Nykänen kirjoittaa näin:

Poikia aina pidetään ongelmana, riesana, häiriönä koulussakin. Leikkivät sotaa, pelaavat sotapelejä – miten paljon sitä joutavaa ajantappoa onkaan paheksuttu. Nuorista miehistä on aina oltu huolestuneita. Mutta tosipaikan tullen he ovat valmiita hirvittävään tehtävään.

Ukrainan sodan seuraaminen on nuorten miesten äideille musertavaa. Maa tuntuu katoavan omien jalkojeni alta joka kerta, kun näen kuvia sotilaspukuisista ukrainalaispojista verta ja mutaa kasvoillaan – tai nuorista venäläissotilaista, joiden äidit eivät saa koskaan edes tietää, mitä näille tapahtui.

Ensi viikolla Suomen itsenäisyyspäivän vietto pistää mielen vakavammaksi kuin vuosikymmeniin. Sota on taas liian lähellä. Tänä vuonna on jouduttu kouriintuntuvasti näkemään, millaiselta Mordorilta Suomessa on säästytty ja miten turvassa sotaveteraanien ansiosta elämme – ja miten epävarma tulevaisuus on edessä.

Omat poikani ovat iässä, jossa he joutuisivat rintamalle ensimmäisinä. Kunpa kukaan äiti ei joutuisi kokemaan sitä, mitä äidit Ukrainassa ja Venäjällä nyt kokevat. Varronen jatkaa runoaan näin:

Me olemme luonasi, Äiti / läpi synkän, pimeän yön / me loistamme toivonasi / tuhat tähteä taivaallasi.

Hyvää Suomen 105. itsenäisyyspäivää Kaarina-lehden lukijoille!

Maria Kesti