Kun esikoiseni oli pieni, hän kysyi hämmentyneenä: ”Missä mun toinen isä on? Onkse kuollut?”
Hän oli kiinnittänyt huomiota siihen, että kaikilla muilla lapsilla tuntui olevan kaksi isää. Hänen omassa perheessään isejä oli omituisesti vain yksi. Toisin sanoen hän ei ollut käsittänyt, että muiden lasten vanhemmat olivat eronneet ja toiset isät olivat isäpuolia.
Kuvio oli keikahtanut päälaelleen minun lapsuudestani. Kun piti kertoa jotain itsestä, aloitin lapsena aina ”No, minun vanhempani ovat eronneet”, koska se oli jotain tuiki harvinaista. En tuntenut ketään toista avioerolasta.
Nyt, kun esikoiseni voisi ryhtyä perustamaan perhettä, lapsiperheissä saa olla kaksi isää samassakin kodissa, tai perheessä on kaksi äitiä eikä yhtään isää. Lapsen rakas isähahmo saattaa olla sellainenkin henkilö, joka on sekä isä että äiti.
Tulevan sunnuntain isänpäivä on ihana hetki muistaa niitä tärkeitä isähahmoja, joita omassa elämässä on. Ei sillä ole väliä, jos isyys on vähän erilaisempaa kuin muilla – jos lapsella vaikka sattuu olemaan yksi ainokainen isä, kun muilla on monta. Lisäksi isänpäivä on tarkoitettu niillekin, joilla on isäsuhteessa haavoja.
Isänpäivänä saa pysähtyä sen äärelle, mikä miehisissä kasvattajissa on parasta ja rakkainta. Yhdelle tärkeintä on, että isä on vahva ja hän osaa korjata autoja, toiselle se, että isän kanssa tehdään lyriikkaa ja soitetaan pianoa. Kolmannelle tärkeintä on, että vaikka suhteet lapsena katkesivat, myöhemmin isän kanssa ystävystyttiin uudelleen. Neljäs uskalsi viimeinkin sanoa isälleen, että tämä toimi väärin.
Isähahmot toimivat miehen malleina tuleville sukupolville, jotka myöhemmin muotoilevat taas uudennäköiset mallit mieheydestä ja isänä olemisesta. Kaarina-lehti toivottaa lämpöistä isänpäivää kaikille lukijoille!
Maria Kesti
