Kaarinalaisäiti liikuttuu muistellessaan tyttärensä toukokuista koulupäivää. Ekaluokkalainen tytär tuli viime keväänä koulusta kotiin silmät itkusta punaisina. Polvet olivat veressä ja rikkoontuneiden trikoohousujen kangas oli takertunut veriseen ihoon kiinni.

Tyttö oli tasapainoillut ulkona korokkeen päällä, jolloin rinnakkaisluokalla oleva poika oli tönäissyt häntä varoittamatta selkään. Tyttö lensi polvilleen soraiselle asvaltille. Tapaus oli jäävuoren huippu, sillä äiti oli ollut pitkin lukuvuotta yhteydessä opettajaan koulussa sattuneiden välikohtausten takia.

– Häntä on potkittu polviin, heitelty kävyillä ylävartaloon, lyöty pitkällä, muovisella kepillä tytön keinuessa, hän luettelee.

Opettajan lisäksi äiti on ollut yhteydessä rehtoriin. Usein kiusaajina ovat äidin mukaan olleet samat 2–3 lasta.

”Ei normaalia väkivaltaisempi vuosi”

Äiti kokee, että koulussa tapahtumia on vähätelty. Hän toivoo, että koulu viestisi hänelle koulupäivän aikana tapahtuvista välikohtauksista. Nyt hän on kuullut niistä joka kerta tyttäreltään.

– Huoleni on kuitattu sillä, että tapahtumat on selvitetty koulussa ja tämän ikäiset lapset vasta harjoittelevat kanssakäymistä, mutta täytyykö minun tyttäreni olla toisten oppimisen kohteena? Missä menee hänen fyysisen koskemattomuutensa raja? äiti kysyy.

Koulu järjesti äidin toiveesta viime keväänä tapaamisen, jossa olivat paikalla rehtorin ja opettajien lisäksi yhden lapsen vanhemmat. Kiusaaminen loppui kyseisen lapsen osalta, mutta äiti kokee, että fyysistä satuttamista vähäteltiin. Hän on jopa pohtinut, onko itse liian herkkänahkainen. Kokevatko muut aikuiset tönimisen ja potkimisen koulumaailmaan kuuluvaksi?

– Tapaamisessa todettiin, että tämä ei ole ollut normaalia väkivaltaisempi vuosi meidän koulussamme. Siis mitä ihmettä, kyseessähän on koulu eikä nuorisovankila! Ei kai koulussa pitäisi hyväksyä väkivaltaa ollenkaan?

Kaarina-lehti on nähnyt äidin ja koulun välisen viestinvaihdon. Äidin tai koulun nimeä ei kerrota jutussa lapsen suojelemiseksi.

”Tekoja ei saa vähätellä”

– Tönäisy ja potku ovat lainvastaisia tekoja, joita ei pidä vähätellä, toteaa komisario Juhani Malmberg Lounais-Suomen poliisilaitokselta.

Malmberg työskentelee Ankkuri-tiimissä ja tekee koulujen kanssa yhteistyötä kiusaamistapausten selvittämisessä. Hän ei voi ottaa kantaa yksittäistapaukseen, mutta kommentoi kouluväkivaltaa yleisellä tasolla.

Kouluikäisten lasten sosiaaliset taidot ovat vasta kehittymässä. Normaaliin kasvuun ja kehitykseen eivät Malmbergin mukaan kuitenkaan kuulu sellaiset teot, jotka täyttävät rikoksen tunnusmerkistön. Lain mukaan jokaisella oppilaalla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön.

– Tönimistä ja potkimista ei tule sietää. Tekojen vakavuutta on kuvattava niiden oikeilla nimillä ja tekotavoilla. Lainvastainen teko ei voi lieventyä kiusaamiseksi vain siksi, että se tapahtuu koulun alueella, hän painottaa.

Samaa mieltä on Kaarinan johtava rehtori Emmi Virtanen .

– Mielestäni koulussa täytyy kunnioittaa koskemattomuutta. Ei siinä ole lieventäviä asiahaaroja. Jos koulussa on tönimistä, potkimista tai mitä tahansa ei toivottua toimintaa, siihen pitää viipymättä puuttua.

Lapsilla korvausvastuu

Kouluilla on väkivaltaan puuttumiseen Virtasen mukaan myös varsin hyvät keinot. Kaikissa Kaarinan kouluissa on nimetty kiusaamisia ratkovat tiimit. Tarvittaessa kouluilla on mahdollisuus konsultoida poliisin Ankkuri-tiimiä tai tehdä rikosilmoitus.

Myös huoltajat voivat tehdä rikosilmoituksen koulussa tapahtuneesta pahoinpitelystä. Alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa ikänsä takia, mutta tekijällä on Malmbergin mukaan korvausvastuu.

– Korvausvelvollisuus voi tulla esimerkiksi rikkoontuneista vaatteista tai kasvoissa olevasta arvesta eli kosmeettisesta haitasta. Lapsi on korvausvelvollinen – ei hänen huoltajansa.

Suuria eroja kaveritaidoissa

Lounais-Suomen poliisin mukaan alle 15-vuotiaiden tekemät pahoinpitelyrikokset ovat lisääntyneet Varsinais-Suomessa tänä vuonna räjähdysmäisesti. Kouluikäisiä nuoria kulkee mukana katujengeissä, joihin kuuluvat väkivalta ja rikollisuus. Välienselvittelynäkynyt tänä syksynä myös koulujen käytävillä.

Pienten lasten kohdalla kyse ei kuitenkaan ole tarkoituksellisesta pahuudesta, vaan kehitysvaiheisiin liittyvistä eroista. Nykykouluissa yksi kuormitustekijä on Virtasen mukaan se, että lasten ja nuorten sosiaalisissa taidoissa on hyvin paljon eroja.

– Toiset koulu aloittavat lapset ovat todella kypsiä, kun taas toisten impulssikontrolli on vielä hyvin kehittymätön. Jotkut lapset tarvitsevat paljon tukea siihen, että oppisivat tunnistamaan tunteitaan ja ehtisivät miettiä hetken ennen kuin toimivat, Virtanen kuvailee.

– Koen, että Kaarinan kouluissa on vahvasti ammattitaitoinen henkilöstö, mutta jos useilla ryhmän lapsilla on tällaisia tuen tarpeita, kyllä opettaja saa olla aikamoinen taikuri. Näissä tilanteissa juuri moniammatillinen yhteistyö on erityisen tärkeää, hän jatkaa.

Virtasen mukaan tutkimukset osoittavat, että lapsille kannattaa opettaa sosiaalisia taitoja ja impulssikontrollia nimenomaan siinä ympäristössä, jossa hän viettää suurimman osan päivästään.

– Jos sosiaalisia taitoja opetetaan vaikka lastenpsykiatrian poliklinikalla, hyvä sekin, mutta tutkimukset osoittavat, että taidot eivät siirry sieltä kouluympäristöön tai kotiin. Siksi taitoja on harjoiteltava lapsen päivittäisessä ympäristössä.

Koulussa lasten välisiä konflikteja pyritään Virtasen mukaan ehkäisemään esimerkiksi opettamalla tunnetaitoja ja varmistamalla aikuisten läsnäolo eri tilanteissa.

– Hyvin harvoin tapahtuu mitään, jos aikuinen on paikalla.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän