Lehmät käyskentelivät navetassa vapaasti, läteissä oli pallo seinässä virikkeeksi. Ometan laasti robottilakaisin, jonka yli lehmät olivat oppineet astelemaan. Siat odottivat lätin puhdistusta, jolloin pääsivät juoksemaan villisti käytävillä. Navetan nurkassa pyöri sähkön voimalla harja, jonka alle lehmät menivät, kun halusivat hierontaa. Automaattilypsykoneeseen lehmät siirtyivät, kun halusivat utareet tyhjennettävän. Kone tutki utareet ja kieltäytyi käynnistämästä lypsyä, jos ei ollut tarpeeksi maitoa. Sikalan yhdessä karsinassa möllötti karju ja odotti sitä vuoden kiihkeintä aikaa.
TV:sta katsoin kouluratsastusta. Musiikin tahdissa hepo tanssaa kaula kaarella ja kaviot ojennettuina kuin nilkat Plitsenskajalla.
Toivon susien lisääntyvän ja täyttävän maan kehäkolmosesta etelään. Siellä valkoposkihanhet käyttäytyvät luonnonmukaisesti ja estävät stadilaisten skumppapiknikit. Sulkapeitteiset sähisevät, puolustavat aggressiivisesti poikasiaan ja paskovat nurmikot niin, että siinä on vaarana korkkareilla liukastua. Sudet voisivat opetella ihmisystävällisiksi ja harventaa hanhikantaa – ja mieluummin öisin, etteivät kaupunkilaistaaperot joudu harvennusta katselemaan.
Koira on ihmisen paras ystävä. Kolme-neljä kertaa päivässä kierretään asfaltoidut jalkakäytävät korttelin ympäri, pissataan, ennen kuin omistaja vetää hihnasta ja matka jatkuu, Onneksi kaupasta ostettu, tutkittu, kehitetty, jalostettu ja tasapainotettu kuivaruoka veteen liuotettuna antaa energiaa seuraaviin korttelikiertoihin.
Minä laitan lintulaudan talveksi pihapuun oksaan. Siten voin ikkunan takaa, lämpimästä katsella, kun eri lintulajit hakevat siementä elääkseen pakkasessa. Voin jopa osallistua pihabongauskisaan. Ja hauskaa on, kun tirpat nahistelevat keskenään lautabuffetista tajuamatta, että sitä lisätään aika ajoin, jotta ikkunasta olisi hauskaa katseltavaa.
Ilona Lehtinen