Jouluna sattuu ja tapahtuu. Kaarina-lehti keräsi lukijoille sattuneita hulvattomia, kiperiä ja hulvattomankiperiä joulukommelluksia.
“Äitini teki aina joulutortut taikinasta lähtien itse, voita säästämättä. Ei 1970-luvulla valmistaikinoita ollutkaan. Joulutortut jäähdytettiin ulkona pakkasessa ennen uuniin laittamista.
Erään kerran ulkona oli jäähtymässä usea pellillinen raakoja, uuniin pääsyä odottavia torttuja, kun samaan aikaan ulos pääsi myös irlanninsetterimme Jonne. Kun äitini meni hakemaan jäähtyneitä torttuja uuniin laitettavaksi, olivatkin pellit tyhjinä ja koira lipoi tyytyväisenä huuliaan.
Ei mennyt sitten kauaakaan, kun alkoi Jonne-koiran vatsa, täynnä raakoja voitaikinatorttuja luumuhillolla, möyrytä. Melkoinen joulu-ripuli oli loppupäivän. Tästä tulikin sitten meidän perheen jouluvitsi, jonka jokainen muisti joka joulu aina joulutorttuja leivottaessa.”
Elina Valli
“Rivitalossa asuessa riitti pukkeja jos toisiakin. Kolmannen tullessa oli sitten jo pientä ihmettelyä lasten suusta. Meille tilattu pukki tuli etu-ovesta, jossa lahjasäkit olivat. Seuraava oli menossa ilmeisesti naapuriin mutta tuli koputtelemaan meille taka-ovelle, josta päästettiin olohuoneeseen. Kun hän lähti pois, oli kolmas pukki jo pyrkimässä sisään!”
Minna Lampinen
“Pihakoirana ollut hauva tuli hoitoon. Aito kuusi oli sopivasti sisällä. Siihen oli poikakoiran hyvä nostaa jalkaa.
Chihuahuan pentu puri kerran kuusen valojen johdon poikki. Koira selvisi vingahduksella, kuusenvalot eivät.
Kissa rakastaa joulupalloja. Nuorempana se sujuvasti tyhjensi yöllä kuusen palloista.”
Saija-Maria Johansson
“Putket jäätyivät jouluaattona. Asuimme Turussa vanhassa puutalossa, ja alakerrassa olevassa asunnossa ei ollut säästösyistä pidetty lämpöjä päällä. Jouluna sitten käytiin naapuritalossa pesulla.
Tämän seurauksena kyseisessä talossa asumisesta tuli mitta täyteen. Jätimme avopuolison kanssa jouluaattona tarjouksen talosta Kaarinassa. No, ajatus omistusasunnosta johti ajatukseen pysyvämmästä elämästä ja kihloista. Lähdimme jo jouluaattona ostamaan sormukset.
Kun alakerran asunnossa laitettiin myöhemmin lämmöt päälle, putket halkesivat.
Meillä on ollut muitakin seikkailuja jouluisin. Yhtenä jouluaattona jäimme turistiretkellä jumiin Zimbabween, koska bensa oli loppu kaupungista. Ruokaakaan ei ollut saatavissa. Eteläafrikkalainen pariskunta antoi meille vaahtokarkkeja paahdettavaksi. Jouluateria oli pari marie-keksiä paahdetulla vaahtokarkilla.
Myös raha oli Zimbabwessa arvotonta. Inflaatio oli silloin jotain 1500. Vaihdoin jouluaattona paikallisessa pankissa 20 euroa ja sain puolitoista miljoonaa paikallista dollaria. Seteleissä oli leima, että ne olivat voimassa viikon. Onneksi oli vain aikuisia sillä matkalla mukana.
Työpaikalla Laitilassa yhtenä jouluaattona petti viemäriputki, ja seurauksena ison asuinyksikön alakerta kellui kakkaa. Paikallinen imuautoyrittäjä pelasti paljon sinä jouluna.”
Miska Keskinen
“Varkaat varastivat lapsuudenkodissa joulusapuskat kylmäkellarista. Asuimme kerrostalossa, ja ruuat vietiin kylmäkellarista yöllä. Onneksi äitini ehti käydä vielä uudestaan kaupassa ja tuli bussilla perässä mökille.”
Tove Peltoniemi
“Kissat kaatoivat kuusen ja sopivasti silloin, kun emme olleet kotona. Vesilammikko odotti olohuoneen parketilla ja kasa rikkinäisiä lasipalloja.
Parkettiin jäi vedestä ikävät jäljet. Parketti oli jo vanha, mutta toki silti ärsytti.
Seuraavana vuonna ostettiin painavampi kuusenjalka, ja yritettiin saada kuusi siihen tukevasti kiinni. Joko kissat kasvoivat aikuisiksi tai sitten kuusenjalka hoiti homman. Kuusi kyllä jaksaa kiinnostaa kissoja joka vuosi, erityisesti siinä roikkuvat pallot.
Eniten harmitti vanhojen käsinpuhallettujen ohuiden pallojen rikkoutuminen. Sen jälkeen ei ole lasipalloja meille ostettu.”
Miia Järvinen
“Läheinen tuttavamme oli poliisi. Hänen perheestään muu väki oli viettämässä meillä joulua. Poliisille oli kerrottu, milloin pukki tulee, jotta hän voi parinsa kanssa piipahtaa pukin käyntiä katsomassa.
Kun aika koitti, ajoi pukki hädissään kotimme pihalle, poliisiauto perässään. Pukki oli hätääntynyt poliiseista, mutta lohdutimme häntä, että poliisit tulivat vaan juhlistamaan hetkeksi joulua.
Nuoret koirat ovat myös kaataneet kuusen useamman kerran. Lopulta kuusi laitettiin narulla kattoon kiinni. Ei kaatunut enää!”
Leena Mäkinen
“Joskus 1990-luvun alkupuolen aatonaattona väkeä oli KOP-kolmiossa Turussa liikkeellä niin, että käytävät olivat piukassa. Meillä Kukkakauppa Ericassa oli monta jouluapulaista auttamassa ja kukkia paketoitiin vinhaa vauhtia – kunnes naapuriliikkeestä, Kultapadasta kuului hyytävä, sieluun asti menevä huuto ja sen jälkeen hirveää meteliä. Naista oli puukotettu, ja puukottajan päällä istui ravintoloitsija. Hän oli yksin taltuttanut puukolla riehujan. Kukaan ei liikkunut, ambulanssi ja poliisi oli soitettu. Eipä ole 20 minuuttia tuntunut koskaan niin pitkältä. Puukotettu ei onneksi saanut hengenvaarallisia iskuja.
Tuli seuraava joulu, ja me liikkeiden väki muistelimme edellistä joulua kauhistellen. Emme todellakaan arvanneet, että saisimme taas aatonaaton yllätyksen. Oli kova pakkanen, yli 20 astetta miinusta. Ericassa auttamassa oli myös teini-ikäinen tyttäreni. Yhtäkkiä takahuoneen katosta, kun tyttäreni oli paketoimassa kukkia, kuului valtava rasahdus. Vaistomaisesti hän otti pari askelta taaksepäin. Hänen eteensä pakkauspöydälle ja siitä lattialle putosi mies. Mies olisi mätkähtänyt suoraan hänen päälleen, ellei tyttäreni olisi ottanut niitä paria ratkaisevaa askelta taaksepäin.
Liikkeemme oli osin parkkikerroksen alapuolella, ja Erican kohdalla oli kattoikkuna, joka kovalla pakkasella oli antanut periksi, kun ryyppyporukka oli nauttinut eineitään. Mies ei vaikuttanut loukkaantuneen pahasti, ja odotimme ambulanssia rauhassa käytävät täynnä väkeä.”
Merja Kantalainen
