Nyt järkytyin ja vähän pahastuinkin, kun kuulin, miten joidenkin ekaluokkalaisten resilienssiä eli kriisinkestävyyttä yritettiin kehittää. Vai olisiko ollut pelkästään vähemmän kokeneen sijaisopettajan oivallus? Läheiseni seitsenvuotias lapsi on ollut innostunut matematiikasta. Hän oli laskenut valmiiksi oppikirjaansa muutaman sivun jo etukäteen, ja kaikki oikein. Opettajakin oli ollut tyytyväinen edistymiseen ja kiinnostukseen laskennosta. Samoin oli toiminut toinenkin oppilas.
Sitten tuli sijaisopettaja, joka piti sopimattomana tällaista touhua ja komensi kummaamaan etukäteen lasketut tulokset pois! Voiko mikään lannistaa yritteliästä pikku oppilasta enemmän? Laskunsa pois kummannut oppilas kertoi kotona, ettei hän enää haluaisi mennä kouluun, kun siellä ei opita mitään.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on aivan äskettäin esittänyt huolensa koulujen ilmapiiristä. Kouluterveyskyselyn mukaan 6–8 prosenttia lapsista kokee koulussa aikuisten taholta tulevaa kiusaamista viikoittain.
Onko opettajien koulutuksessa puutteita? Vai onko tendenssi pyrkiä täydelliseen tasapäisyyteen iskostettu opettajiin niin, että hyvällä ei katsota jossakin aineessa osaa porukasta ehkä hieman välkympiä pieniä yrittäjiä? Eli inkluusio kunniaan?
Toivottavasti ei sentään näin. Olen taipuvainen uskomaan, että kyseinen sijaisopettaja saa esimiehiltään, ehkä kollegoiltaankin, ohjeistusta. Opettajan tehtävähän on opettaa näitä pikkuisia pärjäämään. Heidän merkittävä tehtävänsä on pyrkiä kannustamaan oppilaita heidän opinnoissaan ja antaa myös sopivasti kiitosta aina aiheen löytyessä.
Piispanlähteen koulun asioista kiinnostunut kaarinalainen
Mielipide julkaistaan nimimerkillä lapsen yksityisyyden suojelemiseksi.
