Tämäkin piilotti sukat ja antoi seuraavana jouluna kolmannelle henkilölle. Muutaman joulun jälkeen sukat palautuivat alkuperäiselle antajalleen, joka riemastui saadessaan lahjaksi ihan itsensä näköiset sukat.
Ehkä tarina on totta, en tiedä. Minä olen saanut lahjaksi hapankaalia, jota en syö, hienossa purkissa, jonka olin pari vuotta sitten itse antanut. Ei se joululahja ihan lahjalta tuntunut.
Nykyään monissa joulujuhlissa ohjeistetaan, että kukin tuo yhteiseen pukinsäkkiin alle parin euron hintaisen tai kierrätetyn lahjan. Kierrätysvaihtoehto on hyvä ratkaisu. Miksi tuhlata luonnonvaroja ja rahaa, kun kaikilla on kaapeissaan hauskoja mutta vähälle käytölle jääneitä tavaroita? Ihmetellä voi, miksi lahjan pitäisi ylipäätään olla uusi ja alun perin saajalleen ostettu. Mikä tekee uudesta turhasta tavarasta paremman kuin tarpeellisesta mutta käytetystä?
Toisaalta jos pelisäännöistä ei ole etukäteen sovittu, yllättävä kierrätyslahja voi tuntua loukkaukselta. Lahjan antaminen ei saisi vaikuttaa tekosyyltä, jolla on päästy eroon rojuista. Meiltä taitaakin vielä puuttua käytettyjen lahjojen etiketti.
Kierrätyslahjoissa tarina, vaivannäkö ja vitsi merkitsee enemmän kuin lahjan hinta, joten niihin täytyy panostaa. Hyvä olisi sopia lahjojen kierrättämisestä etukäteen, jotta kenenkään ei tarvitse miettiä, väheksyttiinkö jotakuta lahjalla vai ei.
Räväkkä sukulaistäti ei onneksi tunnistanut, että sai itse ostamansa sukat. Minä olisin todennäköisesti ilahtunut hapankaalipurkista paljon enemmän, jos etukäteen olisi sovittu, että tänä jouluna pistetään kivat tavarat kiertoon. Seuraavana jouluna olisin antanut samassa purkissa takaisin vaikka punajuuria.
Maria Kesti
