Viikonlopun kahdeksanvuotiaitten tyttöjen koristurnaus tarjosi taas paljon oppia, ihan kaikille tapahtumassa läsnä olleille.
Suunnitelmat, puheet, aikalisät ja taktiikkataulut voi unohtaa, kun todellisuus lyö vasten kasvoja. Jokainen ainutlaatuinen tyttö on tilanteessa läsnä omilla ehdoillaan, omilla tunteillaan, siinä hetkessä, jännityksineen ja omalla persoonallisuudellaan. Usein joudun sivurooliin, kun jokainen toteuttaa omaa suunnitelmaansa ja visiotaan päivästä.
Ennen kuin todellisuus toteutuu, on jo moni ihminen päättänyt uhrata aikaansa tapahtumajärjestelyihin.
Parhaimmillaan aikuisten toimiminen lastensa liikuntaharrastuksessa ei ole uhrautumista, vaan aloitteellista itsensä ja ideoittensa toteuttamista, joukkuepeliä: yhdessä tekemistä, yhteisöllisyyttä, ihan kivaa yhdessä olemista, kanssakäymistä ilman Zoomia tai Teamsiä.
Mutta asiaan. Tyttöjen opetukset valmentajalle.
Kaikki ovat erilaisia, yksilöitä. No, tämä ei ehkä ole Nobelin arvoinen oivallus, mutta valmennuksessa joutuu joskus tasapäistämään, jos olen yksin tusinan yksilön kanssa.
Osalle oppi uppoaa kuin häkä, osa ei millään jaksa keskittyä. Valmentajan ammattitaitokysymys on saada tuloksia aikaan tällä sektorilla.
Pelkistä, pidä kuria ja vaadi. Konkretisoi. Unohda omat junnuaikasi, oppimiskäsitys niistä ajoista on kokenut totaalisen mullistuksen.
Neiti J. opetti, mitä tapahtuu, kun kuuntelee. Hän antoi pyynnöstä nopeasti sisäänsyötön vastustajan korin jälkeen sekä antoi tekemisellään meille mahdollisuuden hyvin helppoihin koreihin. Joku imee tietoa ja ottaa sen välittömästi käyttöön, hymy huulillaan.
Neiti T. uskoi puolustukseen paluun tärkeyteen ja toteutti sitä lajin näkymättömintä, mutta valmentajan silmin uskomattoman arvokasta työtä. Posket punoittivat aika lailla ottelun jälkeen. Iso määrä rajuja spurtteja tuli puolustukseen. Tämä ei näy tuloksissa, mutta näkyy jatkossa peliminuuteissa.
Neiti S., joka pursuu peli-iloa, ja oltuaan vaihdossa sekunnin kyseleekin jo, milloin pääse takaisin. Upeinta on vauhti ja hymy ja peli-ilo. Ilman sitä iloa valmentaminen on epäonnistunut.
Oma oppini?
En keksi mitään tapaa käyttää vapaa-aikaani paremmin. Kiitos tytöt.
Pekka Tenhonen
