Kaarinassa viime vuonna syntyneestä 429 lapsesta runsaat 400 henkäisi ensimmäisen keuhkollisen ilmaa Turun yliopistollisen keskussairaalaan synnytyslaitoksella. Tänä vuonna tahti on hieman edellistä hiljaisempi, mutta siitä huolimatta Kaarinasta tehdään todennäköisesti taas neljäsataa matkaa Turkuun synnyttämään vuodenvaihteeseen mennessä.
Suuri muutos vanhaan on siinä, että kun vielä viime vuonna ja tämän vuoden alussa synnyttämään mentiin Tyksin kantasairaalan vuonna 1969 valmistuneessa U-sairaalaan, on helmikuun 10. päivästä saakka menty uuteen moottoritien päälle kohonneeseen Majakkasairaalaan. Kaarina-lehti kävi tutustumassa uusiin tiloihin, jotka ovat vajaassa vuodessa vuodessa ehtineet vakuuttaa asiakkaiden lisäksi henkilökunnan.
– Onhan tämä aivan erilainen työympäristö, kun kaikki on uutta, tilavaa, toimivaa, valoisaa, kirkasta ja puhdasta. Samaa työtä edelleen tehdään samoin tavoin, mutta totta kai ympäristö on nyt aivan erilainen. Olen kyllä viihtynyt, hymyilee runsaat neljä vuotta kätilönä Tyksissä työskennellyt Marjo Laine.
Vaaleaa, värikästä ja raikasta
Iso vaalea rakennus värikkäine yksityiskohtineen tervehtii Turkuun Helsingin suunnasta saapuvaa jo kaukaa.
Sisällä valoa tulvii kattoikkunoista sisälle, ja värimaailma on seesteisen vaalea. Pienistä yksityiskohdista tietää heti, minne on saavuttu: uuden elämän alkulähteille, pienten lasten maailmaan. Tämän varmistavat seinille taiteillut hirvet, joutsenet, sudenkorennot, sisiliskot ja muut metsän eläimet.
B-hisseissä synnytykseen saapuvan varsinainen matka Majakkasairaalassa todella alkaa.
Kolmannessa kerroksessa sihteeri kirjaa henkilön tiedot ylös vastaanottotilassa ja ohjaa kätilön vastaanotolle.
– Silloin tehdään arvio, kuinka akuutti kiire on kyseessä. Jos tilanne ei ole aivan akuutti, voidaan synnyttäjä ohjata takaisin kotiin tai raskaudenseurantaosastolle. Jos tilanne on akuutti, jatkuu matka suoraan synnytyssaliin, Laine kertaa.
Helppoutta ja mukavuutta
Sekä odotushuoneet että synnytyssalit sijaitsevat samassa kerroksessa, joten pitkiä matkoja synnyttäjän ei tarvitse Majakkasairaalassa liikkua. U-sairaalassa raskauden seurantaa tehtiin viidennessä kerroksessa, kun taas muut synnytyksiin liittyvät toiminnot olivat ykköskerroksessa, ja vastasyntyneiden teho-osasto taas oli yhdeksännessä kerroksessa. Hissirallia kertyi kiireisimpinä päivinä melkoisesti.
– Ero vanhaan U-sairaalaan on kyllä iso. Nyt esimerkiksi jokaisessa odotushuoneessa ja synnytyssalissa on omat wc:t, kun U-sairaalassa piti aina mennä käytävälle yhteisiin wc-tiloihin, Laine vertaa.
Varsinaiset synnytyssalit yllättävät ainakin ensikertalaisen kodikkuudellaan. Isossa huoneessa on varsinaisen sairaalasängyn lisäksi iso nojatuoli ja laivasänky tukihenkilölle. Synnytyskipuja voi käydä lievittämässä yhdessä salien kolmesta yhteisestä ammeesta.
11 tuntia synnytyssalissa
Synnytyssalin mukavuus onkin tärkeää, sillä huoneessa vierähtää naistenklinikan ylihoitaja Leila Varakkaan mukaan keskimäärin aikaa 11 tuntia. Kokonaisuudessaan synnyttäjä viettää aikaa Majakkasairaalassa keskimäärin kolme vuorokautta.
– On tämä paljon nopeutunut vuosien saatossa, ja samalla myös mukavuus on lisääntynyt merkittävästi. Ei siitä nyt valtavan pitkä aika ole, kun synnyttämään lähdettiin vielä lähes viikoksi. Siksi ehkä vanhemman ikäpolven ihmiset ovatkin ihmeissään, miten nopeasti synnytyksen jälkeen kotiudutaan, Varakas hymyilee.
Kun vauva on syntynyt, suoritetaan synnytyssalissa tarvittavat mittaukset ja varmistetaan, että sekä vauva että äiti voivat riittävän hyvin siirtyäkseen perheiden ja vastasyntyneiden osastolle kahdeksanteen kerrokseen.
– Perhehuoneet ovat aika suosittuja ja Majakkasairaalan myötä niitä on myös paremmin saatavilla. Siten myös tukihenkilöllä on mahdollisuus viettää ensimmäiset yhteiset yöt sairaalassa perheen kanssa, Marjo Laine kertoo.
Perheenäitinä kätilöksi
Laine itse opiskeli kätilöksi perheenäitinä, koska oli ihastunut ammattiin viimeisimmässä synnytyksessään.
– Nuorimman lapsen syntymä oli jotenkin niin lämmin, kokonaisvaltainen ja hieno kokemus, että ajatus kätilöksi opiskelemisesta jäi kytemään, Laine kertoo.
Perheiden ja vastasyntyneiden osaston erikoisuus on päiväsali ja aulatila, josta näkee kauas. Seitsemännen kerroksen ikkunoista voi tiirailla lähes koko Kupittaata ja Itäharjua, hyvällä ilmalla näkymä yltää Skanssiin asti.
Kun vauvan kotiinlähtötarkastus on suoritettu, on perheen aika lähteä kotiin opettelemaan uutta arkea. Ja heti huomenna jokin toinen perhe aloittaa muutaman päivän unohtumattoman matkansa Suomen edistyksellisimmässä synnytyslaitoksessa, Tyksin Majakkasairaalassa.
Toimittajalta: Kokemus, joka auttoi ymmärtämään
On helppo nyökytellä, kun asiaansa esittelevä haastateltava kertoo, miten täydellinen esiteltävä kohde on. Silti aina tällaisen haastattelutilanteen jälkeen jää helposti pohtimaan, mikä lienee totuus. Kun kätilö esittelee uutta Majakkasairaalaa, eikä huomioihin liity mitään negatiivista, herää kyyninen ajattelu helposti.
Onko kaikki muka oikeasti niin toimivaa, mutkatonta ja helppoa? Vai onko taustalla kenties mahtikäsky ylempää, miten asiat olisi paras tuoda lehdessä julki?
Tämän juttukeikan suhteen olin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pääsin käymään tuon keskimäärin kolme vuorokautta kestävän Majakkasairaala-reissun läpi tukihenkilön roolissa. Kesken matkaa rooli tosin vaihtui isäksi.
Vaikka tunteikas hetki herkisti varmasti omaa ajattelua, ovat tuntemukseni yhä samanlaiset kuin toukokuussa Majakkasairaalan pihalla autoa ensimmäistä kertaa kolmehenkisenä perheenä pakatessa: eihän noin täydellistä ja lämmintä kohtelua voi saada missään muualla.
Yhä silmät kostuvat, kun mietin niitä hetkiä, jolloin kätilö loi uskoa ja tsemppasi puolisoa synnytyssalissa pitkän yön vaikeimpina hetkinä, tai sitä, kun fysioterapeutit kädestä pitäen ohjasivat lapsiasioissa totaalista untuvikkoa, miten pientä kääröä pitäisi oikein eri tilanteissa käsitellä.
Tuon reissun jälkeen ymmärsin, että vaikka Majakkasairaalassa pinnat kiiltävät, laitteet ovat upouusia ja tilat ovat toimivia, on sairaalan todellinen aarre sen henkilökunta.
Jan Sundman
