Jouni Kurun kolumni: Upea pakko luopua ja kasvaa

0

Olen kuvaaja ja luova tekijä. Nykyisessä työssäni suunnittelen ja johdan video- ja valokuvatuotantoja. Tuotantoyhtiössä roolit ovat monipuolisia, ja kun on yksi kolmesta yrittäjästä, mukaan päätyy vielä yrittäjyyden pitkä häntä: kaikki arkiset mutta tärkeät tehtävät siivoamisesta ja toimistocolatölkkien viennistä verkostoitumiseen ja uuden kehittämiseen. 

Minua tämä monipuolisuus innostaa ja kehittää, mutta sillä on kääntöpuolensa. Kun tekee unelmatyötään sekä kantaa siitä yrittäjän vastuun, joutuu tekemään vaikeita valintoja. Teenkö tässä projektissa töitä kuvaajana vai asiakaspäällikkönä? Mikä työssäni on tärkeää, ja mitä on jätettävä taakseni?

Kun lähdetään yrityselämään taidekoulusta, vastaan tulee monta kehittävää kriisiä. Oman osaamisen kaupallistaminen, myynnin opettelu sekä ihan konkreettiset tuotannot. Kun nämä sujuvat ja toiminta kasvaa, tullaan uuden kriisin äärelle. Mikä minun roolini tiimissä on ja missä työpanokseni on arvokkainta? Itse painin nyt tämän kysymyksen parissa päivittäin.

Kasvun paikka tekijästä johtajaksi on vaativa. Siinä rakastamani kuvaaminen ja editointi tulee jäämään taka-alalle. Luopuminen tuntuu vaikealta, ja huomaan jarruttelevani sen kanssa, kuin tekijyys jotenkin haihtuisi. On ollut tärkeä tunnustaa itselle, miten vaikeaa muutos voi olla.

Viime aikoina kun tiimin kesken on pureskeltu ja lähdetty kehittämään toimintaa eteenpäin, on avautunut myös itselle sitä, miten tärkeä oma kehittyminen johtajana ja sen myötä yrityksen kehittyminen on.

Kun on käynyt läpi tilanteita, joissa yhteinen hyvä duuni ja viihtyminen ovat riippuvaisia omasta kehittymisestä, ollaan vaikean mutta upean tilanteen äärellä. Kiitos tästä mahdollisuudesta kuuluu tiimilleni ja yritykselleni pakotuksesta kasvaa johtajana. Kuvaamista en silti tule ikinä jättämään.

Jouni Kuru

Ohjaaja, tuottaja, osakas Brave Teddy Oy:ssä

Airiston nuorkauppakamari