Viulunsoittaja katolla -musikaalin kappale, jossa haaveillaan turhista portaista, on käynyt mielessä, kun tein juttua Kaarinaan rakennetusta moottoritiesillasta, joka ei vie minnekään (s. 8). Arviolta yli miljoona euroa veronmaksajien rahoja käytettiin turhaan, tai ainakaan siltaa ei ole aidosti tarvittu kolmeenkymmeneen vuoteen.
Jälkikäteen on helppoa olla viisas. Siltoja ja teitä ei rakenneta vain paikkoihin, joissa niille on valmiiksi käyttöä, vaan vasta silta ja tie mahdollistaa uusia yritysalueita. Lakimiehenkadun sillalle ei vain sattunut ilmaantumaan myöhemmin sitä käyttöä, mitä oli ajateltu.
Silti on pakko kohottaa kulmia. Miljoonalle eurolle olisi ollut parempaakin käyttöä. Miksi tämä silta nähtiin hintansa arvoiseksi?
Turku–Helsinki-moottoritien rakentamisen asiakirjat ovat toistaiseksi pelkästään paperisia. Moottoritietä käsitteleviä arkistopaperipinkkoja löytyy Elyn kellarista monen metrin paksuudelta, minulle kerrottiin. Ainakaan vielä ei paikallislehden resursseilla lähdetty niitä penkomaan, mutta jäi sormet syyhyämään. Millaisten käyttölaskelmien perusteella Lakimiehenkadun silta rakennettiin? Miksi Krossin ja Kurkelan siltoja ei nähty riittäviksi? Oliko tämä silta vain jonkun heitto, että tuopa olisi tuohon kiva, eikä kukaan kritisoinut? Vastustiko joku siltaa?
Parhaillaan laaditaan suunnitelmia ja laskelmia Tunnin junasta sekä Paraistenväylästä. Kaarinan rajojen sisälle uppoaa taas valtavia rahasummia, jos ja kun uusia raiteita vedetään ja Auvaisbergin silta nousee Kuusistonsalmen yli.
Tarkkasilmäisiä kuntalaisia, viranhaltijoita ja poliitikkoja tarvitaan. Emme tarvitse toisia Lakimiehenkadun siltoja, joille joudutaan puistelemaan päätä 2050-luvulla.
Maria Kesti
