Olen iässä, jossa vuodet vierivät yhä vinhemmin eteenpäin, mutta kun lähdin laatimaan koostetta päättyneen vuoden tapahtumista Kaarinassa (s. 6), luulin aloittaneeni väärästä vuodesta. Vuoden 2022 alun tapahtumat tuntuivat kaukaiselta menneisyydeltä, josta on moninkerroin enemmän aikaa kuin vajaa vuosi.
Totta se silti oli: ei ole vuottakaan, kun Kaarinassa kärvisteltiin tiukoissa koronarajoituksissa ja pandemian keskellä. Kaikki oli kiinni ja suljettu. Tavallinen kaduntallaaja oli vuoden 2022 alussa hyvä jos koskaan kuullut Ukrainasta. Aika harvassa taisivat olla kaarinalaiset, jotka arvasivat, että kohta Euroopassa alkaisi toisen valtion alueelle kohdistuva hyökkäys ensimmäistä kertaa sitten maailmansotien.
Ukrainan sota syttyi. Parin vuoden pandemia ja sen tuoma poikkeusaika yhtäkkiä kuin unohdettiin. Pian sodan olemassaoloon totuttiin. Syksyn alkaessa energiakriisi herätti ahdistusta ja pelkoa oman arjen rajusta muuttumisesta, mutta pian sekin kaikki solahti osaksi tavallista elämää. Maailmaa vavahduttaneet tapahtumat ja kehityskulut kutistuivat oudon äkkiä tutuksi ja turvalliseksi uutisvirraksi.
Todellisuudessa menee aina muutama vuosi, ennen kuin on nähtävissä, miten lopulta suhtauduimme näihin kriiseihin ja miten otimme ne yhteiskuntana ja yksilöinä haltuun. Vaikka ihmisestä tuntuisi nyt, että mehän pärjäämme erinomaisesti tai päinvastoin romahdamme, kyse on vielä vain tunteiden normaalista kuohunnasta, joka huljuilee aina kriisiä työstettäessä, ei totuudesta.
Entäpä sitten kaikki mukava, mikä viime vuonna tapahtui? Tässä kategoriassa minun kärkisijalleni yltää ehdottomasti se, että Kuusistossa nähtiin majava.
Maria Kesti