Kaarina-lehden toimistolla kävi maanantaina vanhempi herra. Häntä harmitti, kun Keskurilta lähtevää hiihtolatua ei oltu ajettu Kaarinan puolelta. Ainakaan lumen puutteesta ladun hoidon ei olisi maanantaina pitänyt jäädä kiinni. Turun puolella latu oli hiihtäjän mukaan hienossa kunnossa.
Luistelukenttien ja -latujen tilannetta on ihmetellyt moni muukin talven aikana. Tuntuu, että kunnissa katsotaan liikuntapaikkojen hoidon suhteen ennemmin kalenteria kuin ulos ikkunasta. Kaarinassa oli maanantaina kaupungin verkkosivujen mukaan luistelukunnossa reilusti alle puolet luistelukentistä. Monissa kunnissa luistelukenttien hoitaminen lopetetaan koululaisten hiihtolomaviikon jälkeen, sanoi sääennustus mitä hyvänsä. Samaan aikaan mietitään, miten lapset ja nuoret saataisiin liikkumaan.
Kahden lapsen äitinä tiedän, ettei talvipimeällä jaksa lähteä ulos pelkästä ulkoilemisen riemusta. Siellä pitää olla jotakin tekemistä. Kun paljon lapsia kokoontuu samalle kentälle, pelit ja leikit syntyvät itsestään ja syke nousee.
Säiden sahatessa talviliikuntapaikkojen ylläpitäminen on varmasti epäkiitollista. Nämäkin lumet sulavat sääennusteiden mukaan loppuviikkoon mennessä. Toisaalta tällaisia talvet Turun seudulla nykyisin ovat, ja siihen olisi liikuntapaikkojen hoidossakin syytä mukautua. Kaarinassa on säästetty liikuntapaikkojen hoidosta, eikä uusia työntekijöitä ole palkattu samassa suhteessa, kun työntekijöitä on jäänyt pois – ehkä tulos näkyy tässä.
Itse käyn luistelemassa talkookentällä, jota alettiin jäädyttää heti säiden pakastuessa marraskuun lopulla. Lämmin kiitos vapaaehtoisille, jotka ovat jaksaneet jäädyttää kentän uudestaan, vaikka se on sulanut ainakin kolmesti kuluvan talven aikana.
