RastiPiikkiö järjestää tammi–helmikuussa suunnistuskoulun 65 vuotta täyttäneille. Kouluttajana toimii pitkän linjan liikkuja, 81-vuotias Pertti Aaltonen , jonka mukaan eläkeiässä ei ole ollenkaan liian myöhäistä aloittaa uutta harrastusta.
– Päinvastoin siitä tulee oikein hyvä mieli, kun huomaa oppivansa vielä jotakin uutta, hän rohkaisee.
Piikkiöläisellä Aaltosella on kymmenien vuosien suunnistustausta. Suunnistuskoulussa käydään kuitenkin läpi perusasioita, eikä osallistujilta vaadita sen enempää kartanlukutaitoa kuin kompassin tuntemistakaan. Molemmat opitaan kurssin aikana.
– Karttamerkkejä on varmaan noin 50, mutta kymmenellä pärjää oikein hyvin ja useimmat niistä ovat hyvin loogisia, Aaltonen vakuuttaa.
Ensi viikolla alkava kurssi on herättänyt eläkeläisten keskuudessa innostusta ja muutamat ovat jo ilmoittaneet osallistumisestaan. Kolmen kerran kurssi sopii kaikille, jotka nauttivat kävelystä ja ulkona olemisesta.
Kartanluku on aivojumppaa
Aaltonen on suunnitellut kurssin iäkkäiden ehdolla, ja opetuksessa edetään rauhallisesti.
Kahdella ensimmäisellä kerralla opetellaan kompassin ja kartan käyttöä sisätiloissa, kolmannella kerralla päästään ulos harjoittelemaan. Harjoitukset tehdään tutuilla kaduilla, ei umpimetsässä.
– Monilla saattaa olla ensin pelkoa lähteä kartan kanssa maastoon, mutta varmuus tulee pikkuhiljaa, Aaltonen tietää.
Kartan lukeminen on erinomaista aivojumppaa. Aivojen rasittaminen on Aaltosen mukaan ikääntyvälle yhtä tärkeää kuin fyysisen kunnon ylläpitäminen.
Suunnistustaidosta on hyötyä, vaikka siitä ei tulisikaan loppuelämän harrastusta. Suunnistustaito auttaa esimerkiksi marja-apajien löytämisessä.
Suunnistuskoulu
Kolmena keskiviikkona (25.1., 1.2. ja 15.2.) klo 18–20.30 RastiPiikkiön kerhohuoneella, Koulutie 2.
Varustus: Oma kompassi tai seuran lainakompassi. Tukevat ulkoilukengät jalkaan viimeiselle kerralle.
Ilmoittautumiset: pertti.aaltonen@a-innovation.fi tai p. 0400-222155.
Osallistujilta peritään pieni maksu.
Kylmä suihku ja päivittäinen kuntoilu pitävät Pertti Aaltosen vireänä
Vertaisliikuttajaksi ja senioriohjaajaksi kouluttautunut Pertti Aaltonen on pitänyt aiemmin esitelmiä hyvän elämänlaadun ylläpitämisestä.
Hänelle itselleen vireyttä ja mielihyvää tuottaa se, että hän on edelleen osittain mukana työelämässä. Koneenrakennuksen suunnittelijana ja lujuuslaskijana toimivan Aaltosen työura on kestänyt tähän mennessä 67 vuotta.
Hän kertoo myös kuntoilevansa edelleen kaksi tuntia päivässä. Vanhetessa suhde liikuntaan on kuitenkin muuttunut ja kestävyysurheilun sijaan hän painottaa nykyisin ketteryyttä, notkeutta ja kimmoisuutta.
– Minulla on liikunnan suhteen kaksi tavoitetta: pää pitää saada polviin ja parketilla pitää pystyä tanssimaan polkka, hän naurahtaa.
Aaltosen aamu alkaa aamujumpalla, johon sisältyy muun muassa venyttelyä, vanteen pyöritystä ja renkaissa roikkumista. Lopuksi hän ottaa kylmän suihkun.
Päivän mittaan hän tekee pieniä juoksu- ja lihaskuntoharjoituksia. Myös kehonhuolto on tärkeässä roolissa, ja Aaltonen hieroo päivittäin lihaksensa auki. Ainoastaan isot selkälihakset ovat sellaiset, joihin on itse hankala päästä käsiksi.
– Teen vastoin kuin asiantuntijat neuvovat, eli saman harjoitusohjelman joka päivä. Etuna on, että silloin se tulee myös tehtyä.
Kuntoa voi ylläpitää kotonakin
Oleellista Aaltosen harjoitusohjelmassa on myös se, että sen voi tehdä alusta loppuun kotona. Hän tekee myös juoksuharjoitukset sisällä. Esimerkiksi polvennostojuoksu tai päkiäkävely ei vaadi isoa tilaa.
– Lihakset tarvitsevat ainoastaan sitä, että niitä kuormittaa. Eivät ne kysy, millä tavalla. Siihen ei tarvita hienoja puntteja.
Yksinkertaisimmillaan kotona harjoittelu on sitä, että kävelee hakemaan jonkun tavaran, kääntyykin takaisin ja kävelee uudestaan. Kävellessä kannattaa Aaltosen mukaan tehdä rytminmuutoksia ja kokeilla kävellä nopeammin, sitten hitaammin ja taas nopeammin. Käännökset ja rytmin muutokset kehittävät tasapainoa.
81-vuotiaalla Aaltosella askel nousee edelleen kevyesti. Ikäisekseen hän on huippukunnossa.
– Olen liikkunut koko elämäni ja nyt minulla on tilipäivä. Mukana on tietysti ollut vähän hyvää onneakin, kun ei ole tullut vakavia sairauksia.
