33 runkosarjaottelua ja noin 10 000 bussissa pelimatkoilla istuttua kilometriä viiden kuukauden aikana. Jos pelit sujuvat hyvin – tai vaihtoehtoisesti huonosti, jatkuu kausi vielä yhdellä lisäkuukaudella maalis-huhtikuussa. Muutaman kuukauden tauko, jonka jälkeen kesäharjoittelu starttaa, ja pian ollaan taas lokakuun alussa ja uuden pelikiertueen edessä.
Pääsarjatasolla ja joissain tapauksissa myös kakkostasolla Mestiksessä pelaajia motivoi urheilu-uran lisäksi myös se, että pelaamisesta, harjoittelusta ja muusta lajin parissa vietetystä ajasta saa kelvollisen, tai ainakin jonkinlainen korvauksen. Mikä motivoi pelaajaa ja joukkueen taustahenkilöitä siinä vaiheessa, kun pelaamisesta ei saa korvausta, ja haaveet huippu-urheilijan urastakin ovat jäämässä lapsuuden haaveiksi?
– Rakkaus lajiin. Jääkiekkoa on kiva pelata, ja meillä on ollut Kaarinassa hyvä porukka kasassa. Ei siihen oikein muuta syytä keksi, hymähtää kuudetta kauttaan Indiansin maalilla torjuva 27-vuotias Kalle Hokkanen.
Rakkaudesta lajiin
Hokkanen on malliesimerkki pelaajatyypistä, jolle jääkiekko on ollut jo pitkään vain rakas harrastus, ei sen enempää. Pelaamisen ohella hän tekee töitä ja opiskelee, joten kovin usein kalenteriin ei osu päivää, jolloin tekemistä tarvitsisi varta vasten keksiä.
– Kolmet treenit ja 1–2 peliä viikossa. Yksi treenikerta vie käytännössä 3–4 tuntia aikaa, kun hallille tullaan nyt varsinkin uuden valmennuksen myötä todella hyvissä ajoin, jotta varsinainen jääaika käytettäisiin tehokkaasti, Hokkanen kertoo asetellessaan varusteita valmiiksi Kaarinan jäähallin pukukopissa runsas tunti ennen jääharjoituksen alkua.
Seuraavaksi edessä on täksi kaudeksi Indiansin päävalmentajaksi palkatun ex-liigakiekkoilija Jonne Virtasen vetämä videoharjoitus, jonka jälkeen pelaajat tekevät ryhmässä vielä lämmittelyä ennen varsinaisen jääharjoituksen alkua.
Videolla näkyvät joukkueen edellisen runkosarjaottelun parhaat ja myös huonoimmat palat, jotka ruoditaan yhdessä porukalla läpi.
– Virtanen on tuonut mukanaan kyllä selvästi kunnianhimoa toimintaan, ja se on vain hyvä. Esimerkiksi videoharjoitukset ovat hyvä esimerkki uudesta toimintatavasta. Vaikka tätä tehdään harrastuksena, niin tosissaan pitää silti olla. Kyllä me haluamme voittaa pelejä, ja se vaatii näin kovassa sarjassa myös työntekoa, Hokkanen sanoo.
Työntekoa seuraa hauskuus
Työnteko on sana, joka toistuu myös päävalmentaja Virtasen puheissa. Hän haluaa, että joukkueen pelaajilla on kivaa harrastuksen parissa, ja paras lääke siihen on voittaa pelejä enemmän kuin hävitä. Se taas vaatii töitä.
– Pitää ymmärtää se, että Suomi-sarjassa prioriteettijärjestys muuttuu niin, että ensimmäisenä on työ tai opiskelu, ja vanhemmilla pelaajilla voi olla jo perhettäkin. Vasta sitten tulee pelaaminen. Se on vaatinut toki opettelua itseltäkin, mutta uskon, että toimintamme on ollut nousujohteista läpi kauden. Sellaisena koitamme trendin pitää myös kevättä kohti, Virtanen miettii.
Kaksi viimeistä otteluaan voittanut HC Indians on kuusi kierrosta ennen runkosarjan päätöstä sarjassa viidentenä. Matkaa sarjakakkoseen JHT:hen on vain viisi pistettä, joskin pudotuspeliviivan alla oleva S-Kiekkokin on vain kuuden pisteen päässä. Periaatteessa kaikki sijojen 2–9 välillä on siis edelleen auki.
– Sijoitus neljän parhaan joukossa on tämän kauden ehdoton tavoite. Emme ole koskaan päässeet vielä välieriin asti, joten nyt olisi jo korkea aika ja siihen kykenevä joukkue kasassa, sanoo yli sata ottelua Indiansin maalilla urallaan torjunut Hokkanen.
Kaapo Kähkösen varusteilla
Videopalaveri päättyy, ja seuraavaksi on aika siirtyä pukukoppiin vetämään varusteita ylle.
Vaikka Indiansin väri on vahvasti tummanpunainen, ovat Hokkasen varusteissa päävärit pelipaitaa lukuun ottamatta valkoinen, sininen ja turkoosi. Kun räpylää, patjoja ja muita suojuksia tarkastelee tarkemmin, huomaa niistä yhtenevän tekstin: Kähkönen.
– Kyllä, ne ovat Kaapon (Kähkösen) vanhat varusteet, jotka hän on antanut minulle. Varmaan harrastaminen olisi jo loppunut, jos en olisi saanut kassillista varusteita häneltä joka kesä. Siinä puhutaan varmaan noin neljän tuhannen euron summasta, kun hankkii uudet maalivahdin varusteet kautta varten, Hokkanen kertaa.
Nykyisin NHL:ssä San Jose Sharksissa torjuvalla Kähkösellä ja Hokkasella on yhteistä taustaa niin TuTosta kuin nuorten maajoukkueista vajaan kymmenen vuoden takaa.
Kun varusteet ovat yllä, on siitä hetkestä jo toista tuntia aikaa, kun Hokkanen saapui tavallisena tiistai-iltana Kaarinan jäähallille. Seuraavat 1,5 tuntia menevät jääharjoituksissa, jonka jälkeen tie vie suihkun kautta kotiin ja nukkumaan.
”Suomi-sarja on meidän paikka”
Harjoituksia ylätasanteen kahviosta seuraa myös Indiansin pitkäaikainen joukkueenjohtaja Mika Palmroos. Jos ei nyt mairea virne, niin ainakin pieni hymynkare on havaittavissa Indiansin monitoimimiehen kasvoilta.
– Pitkästä aikaa joukkueessa on aidosti kunnon kilpailutilanne ja vaihtoehtoja jokaiselle pelipaikalle riittämiin. Siitä kiitos Jonnelle, joka on tehnyt paljon töitä pelaajaringin kasvattamiseksi. Pelitkin ovat sujuneet ihan mukavasti, Palmroos sanoo.
Vaikka pelit ovat kuluvalla kaudella sujuneetkin hyvin, ei se ole vielä tae ensi kaudesta.
Tammikuun lopulla Ilta-Sanomat uutisoi huhutietona, että Virtanen olisi siirtymässä ensi kaudeksi Mestikseen TuTon päävalmentajaksi.
Lisäksi jään tuntihinta on kohonnut energiakriisin myötä Kaarinan jäähallissa selvästi, eikä jäähalliyrittäjästä ole ensi syksynä varmuutta.
– Jään hinta alkaa olla jo todella kipurajoilla. Elokuussa tunti maksoi 165 euroa, ja nyt hinta on alkuvuoteen mennessä noussut kymmenellä eurolla. Eikä mikään viittaa siihen, että summa ainakaan pienenisi ensi kaudeksi. Kauden läpivienti Suomi-sarjassa maksaa meille 50–60 000 euroa, ja senkin summan kasaan saaminen on aika työn takana, Palmroos miettii.
Siksikin Suomi-sarja on kaarinalaiselle kiekkoilulle ehdoton katto, niin nyt kuin tulevaisuudessa.
– Suomi-sarja on juuri sopivan hyvätasoinen sarja. Siellä pelaamalla olemme hyvä vaihtoehto nuorille, vielä eteenpäin pyrkiville pelaajille, sekä kokeneemmille pelaajille, jotka haluavat vielä jatkaa uraansa kohtalaisen hyvällä tasolla. Meidän on hyvä olla täällä, ja se on Turun seudun pelaajapolunkin etu.
