Herään kouluaamuina seitsemältä ja pääsen kotiin treeneistä iltakahdeksalta.
Itse koulunkäynti ei käy raskaaksi, mutta kokeisiin kertaus ja läksyjen teko vie aikaa vapaa-ajasta. Kun nuori harrastaa vielä jotain urheilulajia säännöllisesti, vapaa-aikaa ei ole tai se on lähes mitätön.
Välillä nuori jättää treenejä väliin, koska on koe huomenna ja hänen on pakko kerrata. Tällaisia päätöksiä ei tarvitsisi tehdä, varsinkaan 12—16-vuotiaan.
Huomattava ongelma myös tässä on se, että nuoret saavat vähän unta, vaikka moni puhuu siitä, että kasvava nuori juuri tarvitsee sitä eniten. Yläkouluikäinen ei voi itse ilmoittaa koululle, että jää pois aamun tunnilta, koska on liian väsynyt, ja moni vanhempi ei pidä väsymystä tarpeeksi hyvänä syynä jäädä pois. Jos saisin euron jokainen kerta kun kaverini sanoo, että haluaa kotiin nukkumaan, en olisi välttämättä rikas, mutta saisin huolestuttavan määrän rahaa.
Mielestäni yläkoulu on tappelu hyvän unen ja hyvien arvosanojen välillä. Suurin osa haluaa hyvän tulevaisuuden unelmatyönsä parissa, ja se panee nuoret valvomaan kerratessaan kokeisiin tai tehdessään viime tippaan esityksiä seuraavalle tunnille.
Kouluaamut pitäisi siirtää myöhemmäksi, tai harrastusten salivuoroissa priorisoitaisiin nuorten harrastukset, että he pääsisivät ajoissa kotiin kertaamaan kokeisiin ja tekemään läksyt ja jollain ihmeellä ehkä nukkumaan tarpeeksi ajoissa.
Niilo Järvinen
Piispanlähteen koulu